Mentiin sitten kuitenkin sinne Pamplonaan kipitteleen härkien kanssa! Tääl Valenciassa ei oo vissiin muutamaan kuukauteen lämpotilä tippunu yölläkään alle 23:n joten vaikka Jugi hiukan varotteli pohjosen kylmemmistä ilmoista, en kuitenkaan ottanut mukaan muuta kun sortsi/t-paita varustuksen. Päästiin matkaan vähän ennen iltakymmentä maanantaina ja heti tovin ajon jälkeen auton mittari naytti kymmentä astetta, joten hiukan alko jännittään. En siis voinu uskoo, ollaanhan Espanjassa, ei kesallä voi olla niin kylmä. Päästiin perille sitten siina joskus kolmen neljän aikaan yöllä ja jengiä tosiaan oli joka paikassa aika paljon ja vaikka oli kylmä niin nukkuvia/sammuneita härkäturisteja näky paljon joka puistossa.
Siinä sitten etittiin autolle sopiva paikka ja lähettiin käppäileen kaupungille ja samalla käveleen juoksurata lapi. Kateltiin siina sopivaa juoksupaikkaa ja se löytykin helposti. Päätettiin lähtee ehkä kaikista vaarallisimmasta paikasta juokseen (plaza del ayuntamiento, jonka jälkeen tulee ysikympin oikee jossa härillä on aina liikaa vauhtia ja ne sladittaa ulkokurvin seinään, sen jälkeen tulee pitkä suora jossa ei oo minkäänlaista pakopaikkaa, koska ei ole aitoja vaan seinät molemmilla puolilla katua), eihän siinä muuten oikeen saa ees adrenaliinia vereen tarpeeks :) No siinä me sitten hengailtiin kaupungilla ja mentiin seiskan aikoihin sinne juoksupaikoille. Siinä vaiheessa alko oikeesti jo vähän jännittään, kaikki "katsomopaikat" oli jo varattu ja juoksuradalla alko oleen melkonen kuhina.
Pieni tipsi jos joku haluaa mennä katteleen juoksua: paikkoja ei oikeen voi varata liian aikasin... Seuraava tunti menikin siinä aika täristessä, Billyn kellolla pulssia tarkastaessa ja tuli mieleen ettei sitten tullu luettua ees netistä ko. tapahtuman sivuilta niitä juoksuohjeitakaan, no joka kadunkulmassa oli kajareita ja megafooneja mista kuuluteltiin ainakin espanjaks, englanniks ja saksaks tarkeimmat ohjeet. "Tämä on erittäin vaarallista, moni on kuollut. Jos et ole kunnossa, älä juokse. Jos kaadut niin jää makaan maahan ja peitä käsilla pää. Älä lyö härkiä." Selvä, näillä ohjeilla pärjää vaikka vähän tyhmempikin. Tosin hiukan ihmetytti miten jengi oli aivan naamoissa siellä juoksemassa osa veti pitkää sylkee noin 30 sekuntia ennen starttia ym, kyseessa saattaa kuitenkin olla oma henki. No sitten kun hetki ennen juoksua avattiin portit( jengi oli siis ahdettu muutamaan kasaan kadulla, joista oli ainoastaan mahdollista aloittaa juoksu), siinä vaiheessa alko pulssi oleen aika korkeella ja kun jengi alko liikkua, ei oikeen tietty mitä tehään ja minne mennään, joten jäätiin siihen missä oltiin koko ajan oltu. Hetken päästä porukkaa ei enää ollukkaan niin paljoo ymparilla, vaan oikeestaan aika vähän. Sit alko jannittään tosissaan.
Ensimmäisen raketin pamahtaessa (merkki siitä että härät on liikkeellä) ei oikeen voinu olla paikoillaan vaan oli lahettava juoksemaan radan alusta juoksevan massan mukana. Kauaa siinä ei sitten mennykään kun vaan jähmetyin, en tia mita tapahtu mut härät ne juoksi mun ohi ja olin juuri siinä tiukassa kurvissa ja näin kun ne ravas ensin seinää päin ja jatko matkaa... Ja niin jatkoin minakin, kunnes jouduin vakijoukkion raakaan kohteluun ja lensin pääedellä tiiliseinään. Se sattu jonkin verran ja hetken aikaa pikkulinnut lensi silmissa, mutta oli jatkettava kuitenkin juoksua, koska perastä tuli seuraavat sarvipaat. Ei kuitenkaan ehditty juokseen tarpeeks ajoissa plaza de torokselle, vaan portit lyotiin juuri nenän edestä kiinni. 850m pitkä juoksu siis päättyy sinne. Sen jälkeen mentiin vetään autoon siestaa muutamaks tunniks...
autossakin voi olla ihan hyvä nukkua...
No illalla sitten pojat ei jostain syystä oikeen ollu halukkaita ottaan mitään juomaa. Mä kuitenkin maistelin kahen litran/ n. euron viinipotusta jonkin verran ja loppujen lopuks huppu heilahtelikin ihan mukavasti, ei kuitenkaan liikaa. Käppäiltiin kaupungilla ja hengailtiin ulkoilmakonsertissa aika pitkään, jonka jälkeen mentiin autoon vetään unta palloon pariks tunniks.
Sitten olikin kello taas sen verran että oli aika raahautua radalle. Nyt ei enää jännittänyt läheskään niin paljoo kun edellisellä kerralla, mutta kuitenkin oli sellanen pikkukakka housussa koko ajan. Ajateltiin että nyt aletaan juoksu myohemmältä paikalta, että varmasti päästään vielä jatkohulinoille plaza de torokselle.
No kuitenkin siinä ennen juoksua kun poliisit tyhjentää kadun ja ajaa jengin tiettyihin ennalta määrättyihin lähtopaikkoihin, jouduimme taas sinne samaan eiliseen paikkaan. Nyt kuitenkin päätettiin että kipitellään jo aiemmassa vaiheessa sitten eteenpäin. Härkien saapuessa olin aika lailla suoran päässä juurikin siellä missä ei oo mitään pakopaikkaa kovan tilanteen tullen. Mut eipä siinä sitten mitään kummempia tapahtunu, yks härkä vaihto jostain syystä suuntaa mun takana ja aiheutti pienehkön tilanteen. Juoksin siitä sitten areenalle ja juuri 20 metria ennen sisäänkäyntia näin kun jengi alkokin juokseen mua vastaan. Suht nopeella itsenäisellä aivoriihella tajusin että nyt kai kannattaa jarrutella itekkin. No siinä näin kun härkä oli jääny vähän herkutteleen vielä viime metreille ja seivästi siinä paria tyyppiä. Ihme kuinka ilmeettomia ne harat on, ei niistä voi päältä päin sanoo onko ne vihasia vai ilosia. Siinä se hakkas porukkaa kieli pihalla ihan muina miehinä ja välillä märehti... Tilanne kuitenkin rauhottu yhtä nopeesti kun alkokin ja kipittelin härän perässä muun porukan mukana areenalle. Siellä tosiaan oli aika paljon jengia. Sitten odoteltiin vaan loppuja härkiä.
Sieltä ne 700 kiloset peräpään mullikat ravas viimeinkin suoraan omaan pilttuuseen. Tässä vaiheessa oli taas vähän sellanen olo, ettei oikeen tienny mitä seuraavaks tapahtuu, koska tiesin että ei se nyt ihan vielä tässä oo. Hetken päästä areenalle juoksikin sellanen vähän pienempi ehkä 300-400 kilonen elukka. Se tai ne oli kyllä niin pirun vihasia että ihmiset vaan lenteli koko ajan ilmassa niiden tieltä.
Ja itseasiassa tän tapahtuman syvin tarkotuskin jai mulle vähän epäselväks. Ihmisiä täynnä olevalle areenalle päästetään yksitellen härkiä keilaan ihmisiä kumoon. No kivaa se oli kuitenkin. Kun härkä oli vähän aikaa riehunut areenalla niin sinne päästettiin sellanen tosi iso, tuplaten isompi, varmaan joku sen emo tms joka tuli hakeen pikkusensa pois sieltä. Tää iso tuli joka kerta aivan puskista sinne eikä ihmiset huomannu sitä, onneks se ei ollu mikään kovin vihanen tyyppi, se niittas ainoastaan tiellään olevat typerykset.
iso isihärkä
Suuruudesta kai kertoo vähän se, että juostessaan sen sarvi osu jonkun päähän, eli sen pää oli yhtä korkeella kun meikäläisen. Kun emo löysi vauvansa sielta, ne vaihto pari sanaa ja lähti kipittään peräkanaa takasin kotiin. Ne siis oikeesti puhu toisilleen! Bullshittia... No kaiken kaikkiaan niitä tuli sinne jotain ehkä viis. Ja kun härkä päästettiin sinne, oli ihmisillä tapana mennä kyykkyyn siihen portin eteen ja härkä hyppäs niitten yli, se näytti niin hienolta että olihan sinne pakko mennä itekkin. Ekalla kerralla olin siinä vähän sivummalla, onneks koska sillon jengiä oli liian paljon ja härkä ländäs osittain jonkun jätkän päälle... Toisella kerralla sitten menin paremmalle paikalle, härkä hyppäs yli ja kivaa oli taas. Ainakin siihen asti, kunnes sitten yhtäkkiä juoksennellessani käännyin ympäri ja näin kuinka en ollukkaan enää väkijoukossa vaan kaikki oli vähän kauempana ja härkä kyttäs mua silmiin. No ei siina kovin montaa kissaa ehtiny sanoo, kun alko takaa-ajo ja sinnehän se mut viskas tantereelle yleisön hurratessa. Ja heti perään jouduin juokseen sitä pakoon toisenkin kerran oikeen kunnolla, mutta onneks se ei saanu mua enaa. Kyynerpäähän siitä tuli hiukan rupee, ei muuta. Valitettavasti aikataulumme määräs meidät taas tien päälle, vaikka itse olisinkin voinut jäädä vielä Pamplonaan. Nyt oltiin ainoostaan juoksemassa tiistaina ja keskiviikkona (eli 4. ja 5. juoksu), mutta ehkä seuraavalla kerralla sitten enemmän.
Lähettiin sitten ajeleen kohti Barcelonaa, Gironaa ja sen lähettyvillä olevaa L'estartit:ia (lue: lets get started), jossa oli kaverin synttärijuhlat. Aika iisisti sielläkin tuli taas oltua. Ehkä tässä nyt on tullu se vaihe että on tullu vaan biletettyä niin paljon, ettei oikeen enää napostele. Vai voiko sen lausua: vanhuus... Mentiin illalla biitsille botejjoonille, pamauteltiin Fallasista jääneitä pommeja ja siinä se ilta menikin. Jugi sitten meni jo autoon koisiin mua aikasemmin. Kun mä menin autolle, yritin herätella sitä ravistelemalla autoo ja huutamalla, mutta eihän se mihinkään heränny. Hain sitten vahan matkan päästä puusta oksan, jolla hakkasin Jugia naamaan raollaan olevasta takaikkunasta. Noin about enemmän kun puoli tuntia mutta vähemmän kun tunnin ajan touhuttuani kaahas paikalle sitten kolme poliisipartiota. Joku oli tietysti luullut että mä yritän varastaa sitä autoo, kun ronkin kepillä ikkunasta... No hetken aikaa siinä analysoitiin tilannetta ja kerroin yrittaväni herättää nukkuvaa kaveriani autosta. Oli pimee, takalasit oli tummahkot ja peilas hiukan, joten sisään ei nähny kovin hyvin. Ne ravisteli pari kertaa autoo eikä havainnu siellä mitään. Kun poliisit ei nähny ketään sisällä, ne alko kyseleen hieman ironiseen sävyyn, että ketä yritän herättää ja missv se on nukkumassa. Näin muutaman sekunnin aikana mielessäni kauhukuvan. Mitä jos autossa ei ookaan ketään? Oonko mä tosiaan niin sekasin että luulen Jugin nukkuvan siellä? Mitvs ne sinivuokot nyt tuumaa? Ei helvetti ne pitää mua tyhmänä autovarkaana... varma putkareissu! Sitten kuitenkin osottelin uudestaan auton takapenkkiä ja ne tajus ottaa lamput käyttöön ja viimein huomas siellä lepailevan rantaturistin. Olin aika helpottunut. Sitten alko sellanen nauru ja hihittely, kun kuus kyttää ravisteli autoo ja sohi lampuilla Jukkaa naamaan eika mitaan reaktioo. Huusin Jukka heraa ja poliisit yritti huutaa perässä samaa kuorossa, mutta tietaahan sen ettei suomen kieli väänny kovin hyvin espanjalaisen suussa. Taas oli hauskaa! No hetken päästä se sitten heräs, muttei oikeen tajunnu tilannetta vaan jäi istuskeleen takapenkille ja katteli vaan ymparilleensa. Pienehkön selvittelyn jälkeen lainvalvojat otti meiän autonavaimet parempaan talteen ja me jaatiin autoon nukkuun. Aamulla Jugi kavi noutamassa avaimet asemalta ja sai pienta naurunpoikasta päällensä pollareilta. Mitapa tästä opimme? Tekevälle sattuu ja poliisi on ystava.
Seuraavana aamuna sitten vähän biitsiä ja terassille ottaan bissee jonka jalkeen mentiin syömään ja baariin. Ise jouduin oleen ottamatta baarissa mitään, koska lähin viemään Jugia lentokentälle yöllä. Ja pitihän se arvata ettei sinne pikkukylään ollu kovin helppo palata, koska sinne ei ollu mitään kylttejä ja tullessa osuttiin oikeeseen paikkaan vahingossa. Ajelin yli 100 kilsaa ja pari tuntia noin 50 kilsan matkaa. Se ei edes ollu mitään kovin hauskaa, kahen tunnin yöunien jälkeen vitsit oli aika vähissä...
Ei siinä kai sitten kummempia tällä kertaa. Aikamoinen väsymys vaivas oikeestaan koko reissun ajan, koska nukuttua tuli varmaan vähän reilu viitisentoista tuntia koko neljän autossa nukutun yön aikana. Kilometrejä taas tuli jonkun verran ja reissun aikana nähtyä kaikenlaista kivaa. Oon jo monta vuotta haaveillu tonne San Ferminiin pääsystä ja viimeinkin se tuli koettua, vaikkakin aika koleissa merkeissä yön aikana. Hiukan tuli oikeestaan yllätyksenä, millanen ryyppyfestari se on. Voisin ehkä väittää että se jyrää jopa meitin Las Fallaksen. Vinkkinä sinne menijöille älkää juosko kauheissa plekseissä. Juokseminen isommassa ruuhkassa, kun vapputorilla on selvinpäinkin aika vaikeeta. Suurin osa kaikista haavoittumisista tulee aivan varmasti kaatumisista ja siitä että porukka jyrää päälle. Kiertäkää rata rauhassa ainakin kertaalleen läpi ja valitkaa lähtöpaikka, koko rataa on mahdoton juosta. Tänä vuonna haavottuneita oli parin kolmen kymmenen luokkaa, muutama aika kriittisesti, mutta toistaiseks ei ainakaan vielä "kaatuneita". Menen uudestaan!
