Tupe Valenciassa

Loppu tulee...

2007-07-23T16:23:00.000+01:00

Niin se vaan on että kaikki hyvä loppuu aikanaan, jopa opiskelu Espanjassa. Lähtö häämöttää ens perjantaiana kaheksan aikaan aamulla. Tässä alkaa TJ oleen niin vähissä että oikeen hirvittää. 4! Suomeen paluuta helpottaa tässä onneks muutama syy. Tätä kuumuutta vaan ei pysty enää kestään. Ja rahatilannekin on tosi huonolla pohjalla, tai ollu jo aika kauan aikaa. Ja tutut täällä alkaa oleen jo kaikki lähteny. Siinä ny ainaki pari tekosyytä. Nyt kun asustelen yksin kämpillä viimesten punkkaajienkin lähdettyä, oon jo odottanu, että koska pääsen siivoomaan kämpän viimesen kerran.

Viimeaikoina, siis yhdessätoista kuukaudessa on tapahtunu niin paljon kaikkee hauskaa ja ihmeellistä, että nyt tuntuu aika kummalliselta. Pitää siis pakata nyytit ja lähtee takasin. Kotio? Niin, vaikka tästä kaupungista onkin tullut oikeestaan täysin mun kotikaupunki. Haikeeta se vaan on. Täällä on kokenu ja oppinu niin paljon uusia asioita, saanu uusia kavereita, tutustunu toisiin kulttureihin, oppinu kieltä, oppinu elämää, reissannu ja nähny Eurooppaa ja ennen kaikkee pitäny mielettömästi hauskaa. Vaikee varmaan tehä mitään muutaman lauseen analyysiä kaikesta täällä kokemasta. Teen sen kuitenkin sitten vasta Suomessa, kun oon taas tottunu elämään siellä ja on helpompi tehdä vertailua.

Vielä ois kuitenkin yks reissu edessä. Etappina siis Valencian ja Helsingin välissä on Amsterdam, jossa tarkotuksena pysähtyä viideks päiväks vähän helpottaan kultturishokkia Suomen ja Espanjan välillä. Helsinkiin pitäis saapua sitten keskiviikkona 1.8 klo 14.00. Todennäkösesti tää on nyt sitten mun viimenen postaus täältä Valenciasta. Amsterdamin häröilyt plus loppufiilistelyt tulee sitten sieltä koto-Suomesta. Mut kiitti vaan kaikille, vai mitä tässä nyt pitäis sanoo...

Hasta siempre!

San Fermin

2007-07-18T18:07:00.000+01:00

Mentiin sitten kuitenkin sinne Pamplonaan kipitteleen härkien kanssa! Tääl Valenciassa ei oo vissiin muutamaan kuukauteen lämpotilä tippunu yölläkään alle 23:n joten vaikka Jugi hiukan varotteli pohjosen kylmemmistä ilmoista, en kuitenkaan ottanut mukaan muuta kun sortsi/t-paita varustuksen. Päästiin matkaan vähän ennen iltakymmentä maanantaina ja heti tovin ajon jälkeen auton mittari naytti kymmentä astetta, joten hiukan alko jännittään. En siis voinu uskoo, ollaanhan Espanjassa, ei kesallä voi olla niin kylmä. Päästiin perille sitten siina joskus kolmen neljän aikaan yöllä ja jengiä tosiaan oli joka paikassa aika paljon ja vaikka oli kylmä niin nukkuvia/sammuneita härkäturisteja näky paljon joka puistossa.

Siinä sitten etittiin autolle sopiva paikka ja lähettiin käppäileen kaupungille ja samalla käveleen juoksurata lapi. Kateltiin siina sopivaa juoksupaikkaa ja se löytykin helposti. Päätettiin lähtee ehkä kaikista vaarallisimmasta paikasta juokseen (plaza del ayuntamiento, jonka jälkeen tulee ysikympin oikee jossa härillä on aina liikaa vauhtia ja ne sladittaa ulkokurvin seinään, sen jälkeen tulee pitkä suora jossa ei oo minkäänlaista pakopaikkaa, koska ei ole aitoja vaan seinät molemmilla puolilla katua), eihän siinä muuten oikeen saa ees adrenaliinia vereen tarpeeks :) No siinä me sitten hengailtiin kaupungilla ja mentiin seiskan aikoihin sinne juoksupaikoille. Siinä vaiheessa alko oikeesti jo vähän jännittään, kaikki "katsomopaikat" oli jo varattu ja juoksuradalla alko oleen melkonen kuhina.

Pieni tipsi jos joku haluaa mennä katteleen juoksua: paikkoja ei oikeen voi varata liian aikasin... Seuraava tunti menikin siinä aika täristessä, Billyn kellolla pulssia tarkastaessa ja tuli mieleen ettei sitten tullu luettua ees netistä ko. tapahtuman sivuilta niitä juoksuohjeitakaan, no joka kadunkulmassa oli kajareita ja megafooneja mista kuuluteltiin ainakin espanjaks, englanniks ja saksaks tarkeimmat ohjeet. "Tämä on erittäin vaarallista, moni on kuollut. Jos et ole kunnossa, älä juokse. Jos kaadut niin jää makaan maahan ja peitä käsilla pää. Älä lyö härkiä." Selvä, näillä ohjeilla pärjää vaikka vähän tyhmempikin. Tosin hiukan ihmetytti miten jengi oli aivan naamoissa siellä juoksemassa osa veti pitkää sylkee noin 30 sekuntia ennen starttia ym, kyseessa saattaa kuitenkin olla oma henki. No sitten kun hetki ennen juoksua avattiin portit( jengi oli siis ahdettu muutamaan kasaan kadulla, joista oli ainoastaan mahdollista aloittaa juoksu), siinä vaiheessa alko pulssi oleen aika korkeella ja kun jengi alko liikkua, ei oikeen tietty mitä tehään ja minne mennään, joten jäätiin siihen missä oltiin koko ajan oltu. Hetken päästä porukkaa ei enää ollukkaan niin paljoo ymparilla, vaan oikeestaan aika vähän. Sit alko jannittään tosissaan.

Ensimmäisen raketin pamahtaessa (merkki siitä että härät on liikkeellä) ei oikeen voinu olla paikoillaan vaan oli lahettava juoksemaan radan alusta juoksevan massan mukana. Kauaa siinä ei sitten mennykään kun vaan jähmetyin, en tia mita tapahtu mut härät ne juoksi mun ohi ja olin juuri siinä tiukassa kurvissa ja näin kun ne ravas ensin seinää päin ja jatko matkaa... Ja niin jatkoin minakin, kunnes jouduin vakijoukkion raakaan kohteluun ja lensin pääedellä tiiliseinään. Se sattu jonkin verran ja hetken aikaa pikkulinnut lensi silmissa, mutta oli jatkettava kuitenkin juoksua, koska perastä tuli seuraavat sarvipaat. Ei kuitenkaan ehditty juokseen tarpeeks ajoissa plaza de torokselle, vaan portit lyotiin juuri nenän edestä kiinni. 850m pitkä juoksu siis päättyy sinne. Sen jälkeen mentiin vetään autoon siestaa muutamaks tunniks...

autossakin voi olla ihan hyvä nukkua...

No illalla sitten pojat ei jostain syystä oikeen ollu halukkaita ottaan mitään juomaa. Mä kuitenkin maistelin kahen litran/ n. euron viinipotusta jonkin verran ja loppujen lopuks huppu heilahtelikin ihan mukavasti, ei kuitenkaan liikaa. Käppäiltiin kaupungilla ja hengailtiin ulkoilmakonsertissa aika pitkään, jonka jälkeen mentiin autoon vetään unta palloon pariks tunniks.

Sitten olikin kello taas sen verran että oli aika raahautua radalle. Nyt ei enää jännittänyt läheskään niin paljoo kun edellisellä kerralla, mutta kuitenkin oli sellanen pikkukakka housussa koko ajan. Ajateltiin että nyt aletaan juoksu myohemmältä paikalta, että varmasti päästään vielä jatkohulinoille plaza de torokselle.

No kuitenkin siinä ennen juoksua kun poliisit tyhjentää kadun ja ajaa jengin tiettyihin ennalta määrättyihin lähtopaikkoihin, jouduimme taas sinne samaan eiliseen paikkaan. Nyt kuitenkin päätettiin että kipitellään jo aiemmassa vaiheessa sitten eteenpäin. Härkien saapuessa olin aika lailla suoran päässä juurikin siellä missä ei oo mitään pakopaikkaa kovan tilanteen tullen. Mut eipä siinä sitten mitään kummempia tapahtunu, yks härkä vaihto jostain syystä suuntaa mun takana ja aiheutti pienehkön tilanteen. Juoksin siitä sitten areenalle ja juuri 20 metria ennen sisäänkäyntia näin kun jengi alkokin juokseen mua vastaan. Suht nopeella itsenäisellä aivoriihella tajusin että nyt kai kannattaa jarrutella itekkin. No siinä näin kun härkä oli jääny vähän herkutteleen vielä viime metreille ja seivästi siinä paria tyyppiä. Ihme kuinka ilmeettomia ne harat on, ei niistä voi päältä päin sanoo onko ne vihasia vai ilosia. Siinä se hakkas porukkaa kieli pihalla ihan muina miehinä ja välillä märehti... Tilanne kuitenkin rauhottu yhtä nopeesti kun alkokin ja kipittelin härän perässä muun porukan mukana areenalle. Siellä tosiaan oli aika paljon jengia. Sitten odoteltiin vaan loppuja härkiä.

Sieltä ne 700 kiloset peräpään mullikat ravas viimeinkin suoraan omaan pilttuuseen. Tässä vaiheessa oli taas vähän sellanen olo, ettei oikeen tienny mitä seuraavaks tapahtuu, koska tiesin että ei se nyt ihan vielä tässä oo. Hetken päästä areenalle juoksikin sellanen vähän pienempi ehkä 300-400 kilonen elukka. Se tai ne oli kyllä niin pirun vihasia että ihmiset vaan lenteli koko ajan ilmassa niiden tieltä.

Ja itseasiassa tän tapahtuman syvin tarkotuskin jai mulle vähän epäselväks. Ihmisiä täynnä olevalle areenalle päästetään yksitellen härkiä keilaan ihmisiä kumoon. No kivaa se oli kuitenkin. Kun härkä oli vähän aikaa riehunut areenalla niin sinne päästettiin sellanen tosi iso, tuplaten isompi, varmaan joku sen emo tms joka tuli hakeen pikkusensa pois sieltä. Tää iso tuli joka kerta aivan puskista sinne eikä ihmiset huomannu sitä, onneks se ei ollu mikään kovin vihanen tyyppi, se niittas ainoastaan tiellään olevat typerykset.

iso isihärkä

Suuruudesta kai kertoo vähän se, että juostessaan sen sarvi osu jonkun päähän, eli sen pää oli yhtä korkeella kun meikäläisen. Kun emo löysi vauvansa sielta, ne vaihto pari sanaa ja lähti kipittään peräkanaa takasin kotiin. Ne siis oikeesti puhu toisilleen! Bullshittia... No kaiken kaikkiaan niitä tuli sinne jotain ehkä viis. Ja kun härkä päästettiin sinne, oli ihmisillä tapana mennä kyykkyyn siihen portin eteen ja härkä hyppäs niitten yli, se näytti niin hienolta että olihan sinne pakko mennä itekkin. Ekalla kerralla olin siinä vähän sivummalla, onneks koska sillon jengiä oli liian paljon ja härkä ländäs osittain jonkun jätkän päälle... Toisella kerralla sitten menin paremmalle paikalle, härkä hyppäs yli ja kivaa oli taas. Ainakin siihen asti, kunnes sitten yhtäkkiä juoksennellessani käännyin ympäri ja näin kuinka en ollukkaan enää väkijoukossa vaan kaikki oli vähän kauempana ja härkä kyttäs mua silmiin. No ei siina kovin montaa kissaa ehtiny sanoo, kun alko takaa-ajo ja sinnehän se mut viskas tantereelle yleisön hurratessa. Ja heti perään jouduin juokseen sitä pakoon toisenkin kerran oikeen kunnolla, mutta onneks se ei saanu mua enaa. Kyynerpäähän siitä tuli hiukan rupee, ei muuta. Valitettavasti aikataulumme määräs meidät taas tien päälle, vaikka itse olisinkin voinut jäädä vielä Pamplonaan. Nyt oltiin ainoostaan juoksemassa tiistaina ja keskiviikkona (eli 4. ja 5. juoksu), mutta ehkä seuraavalla kerralla sitten enemmän.

Lähettiin sitten ajeleen kohti Barcelonaa, Gironaa ja sen lähettyvillä olevaa L'estartit:ia (lue: lets get started), jossa oli kaverin synttärijuhlat. Aika iisisti sielläkin tuli taas oltua. Ehkä tässä nyt on tullu se vaihe että on tullu vaan biletettyä niin paljon, ettei oikeen enää napostele. Vai voiko sen lausua: vanhuus... Mentiin illalla biitsille botejjoonille, pamauteltiin Fallasista jääneitä pommeja ja siinä se ilta menikin. Jugi sitten meni jo autoon koisiin mua aikasemmin. Kun mä menin autolle, yritin herätella sitä ravistelemalla autoo ja huutamalla, mutta eihän se mihinkään heränny. Hain sitten vahan matkan päästä puusta oksan, jolla hakkasin Jugia naamaan raollaan olevasta takaikkunasta. Noin about enemmän kun puoli tuntia mutta vähemmän kun tunnin ajan touhuttuani kaahas paikalle sitten kolme poliisipartiota. Joku oli tietysti luullut että mä yritän varastaa sitä autoo, kun ronkin kepillä ikkunasta... No hetken aikaa siinä analysoitiin tilannetta ja kerroin yrittaväni herättää nukkuvaa kaveriani autosta. Oli pimee, takalasit oli tummahkot ja peilas hiukan, joten sisään ei nähny kovin hyvin. Ne ravisteli pari kertaa autoo eikä havainnu siellä mitään. Kun poliisit ei nähny ketään sisällä, ne alko kyseleen hieman ironiseen sävyyn, että ketä yritän herättää ja missv se on nukkumassa. Näin muutaman sekunnin aikana mielessäni kauhukuvan. Mitä jos autossa ei ookaan ketään? Oonko mä tosiaan niin sekasin että luulen Jugin nukkuvan siellä? Mitvs ne sinivuokot nyt tuumaa? Ei helvetti ne pitää mua tyhmänä autovarkaana... varma putkareissu! Sitten kuitenkin osottelin uudestaan auton takapenkkiä ja ne tajus ottaa lamput käyttöön ja viimein huomas siellä lepailevan rantaturistin. Olin aika helpottunut. Sitten alko sellanen nauru ja hihittely, kun kuus kyttää ravisteli autoo ja sohi lampuilla Jukkaa naamaan eika mitaan reaktioo. Huusin Jukka heraa ja poliisit yritti huutaa perässä samaa kuorossa, mutta tietaahan sen ettei suomen kieli väänny kovin hyvin espanjalaisen suussa. Taas oli hauskaa! No hetken päästä se sitten heräs, muttei oikeen tajunnu tilannetta vaan jäi istuskeleen takapenkille ja katteli vaan ymparilleensa. Pienehkön selvittelyn jälkeen lainvalvojat otti meiän autonavaimet parempaan talteen ja me jaatiin autoon nukkuun. Aamulla Jugi kavi noutamassa avaimet asemalta ja sai pienta naurunpoikasta päällensä pollareilta. Mitapa tästä opimme? Tekevälle sattuu ja poliisi on ystava.

Seuraavana aamuna sitten vähän biitsiä ja terassille ottaan bissee jonka jalkeen mentiin syömään ja baariin. Ise jouduin oleen ottamatta baarissa mitään, koska lähin viemään Jugia lentokentälle yöllä. Ja pitihän se arvata ettei sinne pikkukylään ollu kovin helppo palata, koska sinne ei ollu mitään kylttejä ja tullessa osuttiin oikeeseen paikkaan vahingossa. Ajelin yli 100 kilsaa ja pari tuntia noin 50 kilsan matkaa. Se ei edes ollu mitään kovin hauskaa, kahen tunnin yöunien jälkeen vitsit oli aika vähissä...

Ei siinä kai sitten kummempia tällä kertaa. Aikamoinen väsymys vaivas oikeestaan koko reissun ajan, koska nukuttua tuli varmaan vähän reilu viitisentoista tuntia koko neljän autossa nukutun yön aikana. Kilometrejä taas tuli jonkun verran ja reissun aikana nähtyä kaikenlaista kivaa. Oon jo monta vuotta haaveillu tonne San Ferminiin pääsystä ja viimeinkin se tuli koettua, vaikkakin aika koleissa merkeissä yön aikana. Hiukan tuli oikeestaan yllätyksenä, millanen ryyppyfestari se on. Voisin ehkä väittää että se jyrää jopa meitin Las Fallaksen. Vinkkinä sinne menijöille älkää juosko kauheissa plekseissä. Juokseminen isommassa ruuhkassa, kun vapputorilla on selvinpäinkin aika vaikeeta. Suurin osa kaikista haavoittumisista tulee aivan varmasti kaatumisista ja siitä että porukka jyrää päälle. Kiertäkää rata rauhassa ainakin kertaalleen läpi ja valitkaa lähtöpaikka, koko rataa on mahdoton juosta. Tänä vuonna haavottuneita oli parin kolmen kymmenen luokkaa, muutama aika kriittisesti, mutta toistaiseks ei ainakaan vielä "kaatuneita". Menen uudestaan!

Pari linkkiä
San Fermin
joka päivältä video tsekkaa myös kuvat!

Äiti, turhaan olit huolissas!

Mitäs sitten?

2007-06-26T19:40:00.000+01:00

Kaikki tosiaan alkaa lähtee pois täältä ja joka päivä on jonkun läksiäiset ja sitten pitää taas elää...

Tosiaan viime lauantaina eli Juhannuksena oltiin tossa biitsillä, niinkun moni muukin. Siellä oli tosiaan niin paljon jengiä ettei meinannu mukaan mahtua saati sitten löytää kavereita. Noin 300000 tyyppia uutisten mukaan, eli aika hullunmylly oli siis käynnissä. En nyt pysty laittaa kuvia, koska mulla meni tietokone ja kamera rikki... Siis mun tärkeimmät vempaimet mitä mulla täällä on mukana. Ja siellä rannalla nää espanjalaiset pikkupaskiaiset varasti aivan kaiken mahdollisen. Onneks multa ei menny kun reppu, pyyhe, uikkarit ja avaimet ym...

Mitä voi tehä kun rahat on loppu? Joku viisas jo sanokin että töitä tietenkin. Mut eihän tänne mitään töitä o tultu tekeen, vaan opiskeleen. Eikä neljän euron tuntipalkka houkuttele kovin paljoo. No kai se seikkailua on sekin elää ilman rahaa. Vielä kun on suunnitteilla muutama pakkoreissukin. No enemmän sitten seuraavalla kerralla...

Xativa!

2007-06-21T15:52:00.000+01:00

Herättiin, otettiin juna ja mentiin Xativaan, jossa siis on sellanen linna. Joskus Gandiaan autoillessa eksyttiin matkalla ja ajettiin sen ohi ja päätettiin että siellä pitää joskus käydä. Kelit alkaa nykyään oleen jo tuskallisen kuumia, vaikka eletään vasta kesäkuuta. Päivällä on niin kuuma, että on vaan ihan fleguna eikä pysty oikeen tekeen mitään. Jos haluu oikeesti tehä jotain, ni saa ryypätä vettä ihan koko ajan, kun se ei varmaan ehdi edes mahaan asti kun se jo tihkuu ihon läpi... Sairasta! Kiipeiltiin vuorelle tietty vähän omia reittejä, koska ei edes tiedetty mistä sinne menee tie. Släbäreillä oli aika heikko kiipeillä vuorenrinteellä olevia metsäpolkuja ja kallioita.

Löydettiin sieltä kuitenkin sattumalta vuorenseinämässä olevaan luolaan tehty jonkinlainen kirkko tai alttari... Se oli aika viilee, siis se luola, eli ei ollut niin kuuma... Kun päästiin ylös, linna näytti hiemana erilaiselta mitä odotin... Se oli täysin restauroitu ravintoloineen, puutarhoineen ym. Ei aivan mitä odotin, mutta silti ihan makee mesta. Jouduttiin ostaan jopa liputkin sisälle.

Heip!

kaikki menee pois

2007-06-21T15:41:00.001+01:00

surullista...

äijä alko fiilisteleen

pojoingggg

2007-06-16T15:32:00.000+01:00

Käytiin tossa torstaina viimein tsekkaamassa Benitachellin kallioiden välissä oleva biitsi, jossa pystyy loikkaan kallioilta mereen. Lähetttiin siinä aamutuimaan heti liikkeelle kolmen auton voimin. Konaisuudessaan meitä oli 12 tyyppiä, joten muutaman kerran tartti pysähtyä ostaan jotain mukavaa. Pikkasen reilun 100 km:n matkaan meillä menikin aikaa varmaan kolme tuntia.

vas ylhäältä: Mahir, Jukka, Ville, Radim ja mä
vas alhaalta: Callam, Caroline, Maiju, Markus, Ahmed, Radka ja joku puuttuu..

Aluks käytiin kallioiden päällä kattomassa maisemia. Ihan komeet ne oli taas. Ja tietenkin kuskien oli pakko näyttää vähän mihin autot pystyy... Heti perille päästyämme oli vaan ihan pakko mennä tietenkin juuri sinne, missä oli kyltti...

Sieltähän ne hyppymestat löyty. Matalin on vissiin jotain kymmenisen metriä, seuraava noin 15 ja viimenen 19, siis 19m. Aika huikee mesta, pakko myöntää. Aluks kaikki oli aivan varmoja, ettei kukaan hyppää korkeimmasta mestasta, mutta pakkohan se oli koittaa, muuten ois jääny jälkeenpäin harmittaan. Nyt ei jääny! Jännitti niin paljon ettei uskallettu kukaan hypätä ensimmäisenä, joten päätettiin hypätä Ahmedin kanssa yhtäaikaa... Sen voin kertoo, että melkosen korkee mesta on 19 metriä, ainakin kun sieltä pitäis hypätä. Ilmalentokin tuntu kestävän useemman sekunnin. Jalkapohjiin, säkeille ja kinkkuun sattu aika paljon, koska mä en tainnu ländätä ihan kynttilänä. (niinku kuvasta näkyy) Mutta oli se ehdottomasti sen arvosta, haluan mennä sinne uudestaan....

Aluks arvottiin hetken aikaa...

sit mentiin

tässä vielä Markuksen tekemä leffa reissusta,
jossa hypyt on sieltä matalammasta paikasta...

Hyppyjen jälkeen mentiin rentoutuun biitsille...

Kaikin puolin helmi paikka oli, ylempää kallioilta oli hienot näkymät ja alhaalla biitsi oli mukavan pieni, eikä kovin täynnä turisteja. Ainoostaan muutama nakupappa siellä hengaili pyllyt paljaana, se vaan on joka kerta jotenkin niin sairaan näköstä, ettei siihen voi ees tottua. Ja sitten tietysti hyppymahdollisuus...

Asta lueko!

Pilluelos echando una carrera en Lada de Callam

2007-06-09T19:35:00.000+01:00

Kun rahat loppuu, niin täytyy nauttia halvoista tai ilmasista huveista... driftailua Callamin ladalla, huomaa ratti oikeella puolella. Joka valoista lähetään kumit vinkuen tai siis ainakin yritetään lähtee... Ja en tiä minkätakia, mutta kaikki (siis kaikki) nauraa sille Ladalle. Miettikää -91 ja ajettu 7600km, sehän on vasta sisäänajossa...

Tää kaksikko Callam + Lada on niin hasardi yhdistelmä. Näkisitte mitä tapahtuu liikenteessä. Sakkoja on hanskalokerossa kohtuu paksu nippu...

Ps. tentit taitaa alkaa olla jo voitonpuolella (heh), nyt voi sitten alkaa niinku vaikka lomaileen ja lepäileen, kun toi opiskeleminen on vetäny täysin mehut... Ja kaikki kaverit alkaa tekeen lähtöö pois täältä. Mitäs mä sit teen?

Heipparallaa...

mut mieti tätä

2007-06-04T23:30:00.000+01:00

Niin ne kaikki vaan kovasti kehuu espanjalaista ruokaa ja ruokakulttuuria. Niin mäkin, täältä saa tosi hyvää ruokaa. Kun tekee ite! En tiä mikä mua vaivaa, mut ei se italialainen pizzakaan vedä vertoja mun mielestä suomalaiselle turvalliselle ählämipizzalle tai jopa oikeen kotipizzalle. Sillon kun kävin Suomessa niin olikin ihan pakko syödä mielin määrin kaikkia herkkuja mitä täältä ei saa. Ja btw yks juttu selvis. Hook on täältä kotosin, ei ois kyllä ihan heti uskonu... Oon kyllä syöny täällä kaikkee ihmeellistä, kuten etanoita, simpukoita, mustekaloja, rapuja, sushia ja levää, sammakon jalkoja, härän kippareita, kaikenväristä merestä tulevaa limasta otusta ym. kaikkee sellasta mitä ei osaa ees arvata eikä tiä että on ees olemassa (osa on ollu kyl ihan ookoota).

Mut ihan vika tikki sattu tossa viime perjantaina, kun oltiin cenailemassa eli illastamassa kurssitovereiden kanssa tossa läheisessä bocadillo-mestassa. Hintaan kuulu erliaisia tapaksia, ihan hyvä bocadillo ja sit tietty bissee ja sangriaa joista jouduttiin pulittaan hieman lisähintaa, koska juotiin vissiin vähän reilu 30 kannua... No kuitenkin, asiaan. Yhtenä tapaksena oli (nimi muistaakseni morro) jotain sen näköstä ruskeeta ja kovaa mitä ei välttämättä haluu laittaa suuhun. Siinä sitä sitten joku rohkeesti maisto ja sano että on parempaa, miltä näyttää, joten maistoin sit itekkin yhen kökkäreen. Ja lisäks niissä oli vielä karvoja, jotka näytti ihan joltain pitkiltä sian nenäkarvoilta. Harmi ettei ollu kamera mukana. Kun julma totuus tuli julki, selvisi että niitähän ne olikin. Mitä me syötiin, oli ihan oikeesti rapeeks paahdettua sian naamaria. Siis miettikää hyi helvetti, me syötiin possun läskinaamasta tehtyjä sipsejä. Tänään mä tein pasta bolognesee...

Ibiza v.2

2007-06-04T21:03:00.000+01:00

22.5-27.5

Vaikka oli kiva käydä Suomen pienessä kommunistipyhäkössä niin oli kyllä kiva päästä taas vapaampaan maailmaan takasin... Ihan ykkösenä pakko sanoo, että lentäen kannatti tosiaan mennä. Muut lähti Valenciasta joskus viiden aikaan yöllä ja me lähettiin kämpiltä siinä kahentoista maissa aamulla. Oltiin samoihin aikoihin muitten kanssa perillä siinä kahen kiemuroissa mukavan reilun 20 min lennon jälkeen. Ja vielä puoleen hintaan...

muut tuli kai tällä...

Sitten noudettiin meiän uudenkarhee Seatti lentokentän parkkikselta ja lähettiin ajeleen kohti Santa Eulaliaa, jossa oli meiän majotus. Kaiken kannalta vähän huonommassa paikassa, kun syksyllä, koska siellä ei oikeestaan oo mitään. Ja tällä kertaa kaikki muut oli hotellissa siinä Boraboran rannassa, se on ihan hyvä paikka (paitsi lentsikat pörrää jatkuvasti pään päällä). Mut ei hätää, meillä oli ihan oma coche koko reisun ajan... Ja meiän 9,25€ / yö HOTELLI (ilman siis ensimmäistäkään ässää) oli kerrassaan aikas yli odotusten. Kun ensimmäisen kerran ajettiin siitä etsiessämme ohi, joku muistaakseni sano naureskellen että se on ihan varmaan tää. Mut mä tyrmäsin ajatuksen heti, et ei vaan voi olla mahdollista...

bling bling!

Mut niin vaan oli... Iso parveke merinäkymineen, iso uima-allas, oma biitsikenttä, sauna, punttisali ymym...

Siinä sitten palloiltiin hotellilla ensimmäinen yö, tehtiin ruokaa, keiteltiin ja pelailtiin vähän pallopelejä, eikä päästy lähteen mihinkään yöelämään.

Seuraava päivä vietettiin kiertelemällä saarta ympäri ja tsekkaamassa parhaat biitsit mitä Lonely Planetti kerto. Ihan jees pikkubiitsejä löyty aika paljon ja sitten vähän sellasia erilaisia, joissa en ihan hirveesti viihtyny, kun noin puolet jengistä oli jotain viiskymppisiä rekkamiehiä ilman rihman kiertämää tanko ojossa... Hyi!

jos ei nappaa mennä turistirantojen tunkuun,

ni kandee mennä vähän pienemmälle biitsille

Ilalla sitten kävästiin Cafe del Marissa tsekkaan auringonlaskua, jonka jälkeen botellonille muiden erasmuksien kanssa ja sitten Es Paradis ja fiesta del aqua, joka oli niiiin siisti! Vaikka noissa vesibileissä on tullu käytyä ennenkin, niin voisin sanoo et tää oli ehdottomasti kyl yks parahista. Vettä siis ruiskus katosta ja lattialta kaaressa tanssilattialle ja hetken päästä vettä oli napaan asti. Ihme ettei kukaan hukkunu sinne, kun porukka kaatuili ja sukelteli siellä toisten jaloissa eikä tosiaan ei ollu ihan selvin päin...

Seuraavana ehtoona oltiin taas botejjoonilla ja sitten jossain pikkuklubilla, jossa oli karuselli keskellä lattiaa... En muista nimee. Perjantaina oli vuorossa heh mikäs muukaan kun makrobotellon ja sitten Pacha. Se oli taas ihan kiva paikka. Fisu maistu ulkomaisille, mutta myös suomalaisille. Ja taas huppu heilu. Kysykää vaikka Wilulta... Ainoostaan kaikki salit ei ollu auki, mut ei se mitää haitannu. Jengiä kyl oli taas ku Turkin sodassa, ei vaan pystyny liikkuun tallaamatta ja tönimättä jokaista. Mut niin se on aina Espanjassa.

Hieno reissu oli! Ja pääsi vielä suhtkoht halvalla. Ainoostaan jouduttiin maksaan Pachaan sisälle (tällä kertaa ainoostaan 25€), muihin klubeille päästiin ilmaseks. Rahaa pysty säästään hyvin myös kokkailemalla ite, koska meillä hotellihuoneessa superviilee keittiö! Ja tietysti se auto! On melkeimpä järkevää vuokrata auto Ibin reissun ajaks, koska taxia ei ihan aina saa heti kun lähet klubilta samaan aikaan kymmenentuhannen muun kanssa. Ja siinä säästää huimasti rahaa + näkee aika paljon kaikkee muutakin... Ajankohta vaan oli hieman 'huono' bileitten takia, koska suurimmat klubit avas ovensa vasta juuri meiän poistuttua ja sesonki oli vasta alkamassa. No siis bileitä kyllä kuitenkin riitti niin paljon kun vaan jakso rummuttaa ja oikeestaan aika oli toisaalta ihan hyväkin, koska kaikki turistiväkimassat ei ollu vielä rynnännyt mestoille. Mutta kuitenkin jengiä riitti ainakin tarpeeks, koska siellä oli pelkästään meitä vaihtareitakin noin about... paljon! Reissusta toipuminen otti kyllä vähän aikaa, että taas pysty osuun näihin näppäimiin. Mut nyt ollaan taas eläimien kirjoissa...

etsi kuvasta Mara

Mut tsekakkaa tää...
turha sotii siitä, kuka on maailman väsynein kirjottaan kortteja

Hasta loco!

voi räkä

2007-05-21T16:08:00.000+01:00

Niinpä niin, formuloita oltiin katsomassa (tai ei ihan koko jengi, sillä eräs ystävä sattu hukkaamaan lippunsa, eikä siitä sitten enempää.) Radalle oli siis mentävä junalla. Lähettiin heti ensimmäisellä junalla kohti Montmelóta ja rataa. Paikalla oltiinkin pikkasen sen jälkeen, kun portit aukes. Silti meitä ennen oli jengiä jo paljon ja jos siis meinaa mennä noille seisomopaikoille, niin ainoo vaihtoehto on mennä niin aikasin, kun on mahdollista, jos haluaa vielä saada jonkinlaisen paikan itelleen. Päästiin kuitenkin ihan hyvälle paikalle, josta näki vähän pääsuoraa ja sen takana olevaa suoraa ja sen lisäks edessä oli skriini. Mutta niinhän on aina sanottu että telkkarista sen kisan näkee paljon paremmin ja nyt voin kyllä yhtyä siihen. No pari juttua tajus paremmin paikan päällä: näät siellä ainoostaan pienen suoran pätkän, autot todellakin menee aika vinhaa vauhtia, pitää niin helvetillistä melua ja pauketta, jengiä on paljon ja tää koko hupi on erittäin kallista. Loput sitten kaikki jo tietääkin... ja se perkeleen Räikkönen lopetti ajon 'sähkövian' takia yheksän kierroksen jälkeen. Ihme kyllä siinä oli just sopiva aika käydä vähän suihkussa ja antaa pari väsynyttä haastattelua ja sitten keskittyä Suomen finaaliin. No siihen asti oli kyllä aika kova fiilis katsomossa, mut keskeytyksen jälkeen ei kauheesti napannu enää siellä kuumuudessa käpristellä, vaikka siitä joutu euron jos toisenkin pulittaan. Kisan jälkeen poistuttiin niin ripeesti, kun vaan mahdollista ja päästiinkin tosi helposti pois. Tavoitteena oli mennä kattoon sitä jääkiekkoo nordisk bariin, joka varmaan oli ainoo paikka koko Barcelonassa, missä sitä esitettiin (samaan aikaan tuli Barcan peli, eikä täällä muutenkaan ihan kauheesti faniteta kiekkoo). Mut ei sinne mahtunu sisään, ovelta kyseltiin tilannetta ja sitten päätettiin lähtee terassille...

siinähän ne itse maisterit

ja Räkä

pari muutakin oli eksyny radalle

Aurinko tosiaan möllötti melkosen lämpösenä, mut Markuksella oli onneks mukana huippuhyvä aurinko varjo. Sen ansiosta Markus ei ottanut osaa kisan aikana palaneihin nahkahehtaareihin.

ei, ei eikä ei

no muutkin halus nähä sen räkän pilttuun

Kivaa oli käydä Suomessa, mutta niin oli kiva palatakin. Tai ainakin sitten kun pääsi tänne kämpille asti. Pienoisia ongelmia oli taas matkan varrella. Kun pääsin Barcelonaan, juoksin nopeesti seuraavalle etapille eli lennolle Valenciaan. Kuinka ollakaan, mun lento oli peruuntunut kokonaan, koska en sitä aiempaa Vlc-Brc lentoo käyttäny. Ja ne akat pompotteli mua tiskiltä toiselle siihen asti, kunnes oli jo liian myöhästä. No turha enää itkee, kun on paska housussa. Otin sitten neljän tunnin hikisen bussimatkan tänne. On se maailma vaan niin pieni. Samalla koneella lensi mun kanssa Eepi rouvansa kanssa ja lentokentällä näin hanimuunille matkaavat Tuukan ja Riikan. Kuuma kylläkin alkaa oleen täälä Espanjassa ja ilma on niin kosteeta ainakin kun kerkes jo tottuun siihen Suomen raikkaaseen ilmastoon, että hiksa valuu koko ajan. Mut ny sitten vaan puhtaat kalsarit reppuun ja mä tästä lähen Ibizalle... Vois vaikka käydä diskossa...

termos

Päästiinpähän Barcelonaan

2007-05-11T17:07:00.000+01:00

...mut aika vaikeeta on silti. Kelit on kyllä enemmän ku aurinkoo, eli lämpöö riittää. Kun Valenciasta Lähdin bussilla keskiviikkoaamuna klo 12, näytti mittari jo 35. Btw. Valencia sai Formulakisat kanssa vuoteen 2015 asti ens vuodesta lähtien, jee. Katukisat on luvassa. Sehä on aika huippua. On siinä ainakin joku tekosyy palata takasin Valenciaan. (Las Fallasin lisäks)

siellä oli myös Häkkisen auto

Tällä hetkellä juon kaljaa ja istuskelen hostellilla, joka on muuten yks parhaista, jossa oon ollu. Helmee! Niin, tulin siis tänne jo keskiviikkona bussilla, vaikka olin ostanu lennon torstaille, koska Antti lensi keskiviikkona tänne Suomesta "pikku" vaikeuksien jälkeen. (No vähä siinä takkiin tuli, mut ei tässä ihan vielä rantapummiks joudu. Sitte vasta Ibizan jälkeen.) Ja oli kuulemma keskiviikkona check-inin täti lentokentällä (joka oli sama kun edellisellä kerralla) nauranu Antille:" ei sulla vieläkään mee kovin hyvin, koska sun lentokone on vielä Tukholmassa ja on myöhässä monta tuntia, koska tänne ei voi laskeutua rankan sumun takia." Sillä pojalla on vaan ollu niin vaikeeta tän reissun suhteen. Ensiks ne kaikki lento-onglemat ja sitten ei uuteen passiin käyny "kopissa" otettu valokuva jne... Mut nytte ollaan lämpimässä formulakaupungissa ja kisoista innoissaan. Mut ei ne ongelmat ihan vielä siihen loppunu... Eilen kyllä oltiin käymässä radalla, koska siellä pääsi tutustuun varikkoon. Oli siellä jos jonkinnäköstä vempainta. Tänään sitten piti taas lähtee katteleen harjotuksia, mut kuinka ollakkaan Antin formulalippua ei löytyny mistään. Käännettiin koko hostellihuone ympäri eikä sitä mistään löytyny. Virallisesti liput on loppuunmyyty, mut ovella kyllä myy jengi lippuja tai mustanpörssin sellasia. Hintakaan ei päätä huimaa. Tai huimaa se, sillä lipuista piti maksaa kolme-neljäsataa, eikä se Antinkaan lippu mikään ihan ilmanen ollu. Miten yhelle ihmiselle voi sattua noin paljon vaikeuksia¿ Ei vaan pysty ymmärtään. Katotaan nyt sitte mitä tehään... Tänään meni pojat kattoon harjotuksia ja Antti mun lipulla. Ainakin itse kisan haluan mennä kyllä ite kattoon. Toivottavsti onni kääntyy, ettei meiän lentokone tipu tai hostellia räjäytetä.

Tästä taitaa suunta olla vaan yhteen suuntaan. Ei sitten tällä kertaa muuta, kun toivotaan parasta, pelätään pahinta ja jatketaan harjotuksia. Tänään kuulemma pikku höyryt tiedossa...

Perustettaisko matkatoimisto?

2007-05-06T19:44:00.000+01:00

Eilen oltiin Circuit Ricardo Tormolla katsomassa autoja. Siellä oli jos jonkinlaisia autoja ajelemassa ympäri rataa ja jotain kisatouhuakin. Jotenki ei vaan ollu sellasta hyvää fiilistä seurata kisailua. Vähän aikaa siinä kateltiin ja sitten mentiin ite ajaan mikroautoilla, sepäs olikin vaan lystiä. Piti mennä myös tänään radalle, mutta viimeöiset festarit väsytti vielä aamutuimaan niin paljon, että oli pakko jättää väliin. Päivä vaan biitsillä loikoilemassa ja pelailemassa biitsilentistä. Niin, siis festarit oli tossa parin sadan metrin päässä mun kämpältä. Musaa ei tullu pahemmin kuunneltua, eikä oikeestaan ees hilluttua kauheesti siellä ihmisvilinässä. Jugin kanssa käytiin bissellä läheisessä baarissa jonka jälkeen tiemme erosivat. Palasin sitten alueelle kuitenkin ja löysin sieltä tuttuja, joiden kanssa hengailin loppuun asti.

vähän mehustelua ens viikonloppua varteen

Sitten vielä yks toinen juttu.
Kaikki varmaan tietää, että aina ei voi voittaa. Ja että meitin porukka on aikamoisia häslääjiä ja säätäjiä. Antti siis tullee tänne (piti saapua Espanjan maaperälle tänä aamuna 9: aikoihin) Valenciaan lomalle. Mutta sitä ennen kerrataanpa ensin vähän suunnitelmia. Täältä mennään sitten ens viikonlopuks (to-su) Barcelonaan katteleen formulakisoja, jonka jälkeen lennetään molemmat Suomeen. No ensinnäkin molemmat asiantuntijat ostettiin lento päivää liian aikasin Suomeen. Siis jo ennen sitä itse formulakisaa. No pikkurahalla sen sai kuitenkin siirrettyä seuraavalle päivälle, kaikki ok. Viime yönä sitten sain 'hauskan' puhelun suomesta ko. henkilöltä joka oli nukkunu yli kaks tuntia pommiin ja oli ajamassa kahtasataa Hki-Vantaan lentokentälle. No kiirehän siinä on, jos herää varttia vaille neljä ja lento lähtee 6.10 yli 200km:n päästä. Kuitenkin lentokentälle suorittamansa puhelun jälkeen check-inissä luvattiin odottaa vähän pitempään ihan vaan Anttia, joka ehti kuin ehtikin paikalle. Huh!

"Passinne olkaa hyvä!" Niin, tässä vaiheessa varmaan sitten alkaa se kuuluisa huono onni. " (kirosana) No.. tota.. passi tais jäädä kotiin, mutta eikös toi ajokortti kelpaa näillä matkoilla?" EI! No muutaman tovin keskustelujen ja puhelujen jälkeen Antilla on seuraava yritys keskiviikkona, tosin vähän siihen tais lisähintaa tulla. Tässä vaiheessa ei kai sitte muu auttanu, ku ajaa takasin omaan kotiin nukkuun. Passikin sieltä kotoa löyty kuin ihmeen kaupalla tällä kertaa ihan helposti vielä. Ainoo pikku probleema oli vaan, että passi oli vanhentunu kaks viikkoo sitten. Sitten taas pari puhelua ja kohta on ihan bränikkä passi taskussa. (toivottavasti) Vielä ei ole liian myöhästä. No helpostihan se menee, jos mä meen jo keskiviikkona Barcelonaan ja Antilta jää sitten vaan mun mahtavat kotikulmat näkemättä. Paitsi, oon ite ostanu lennon torstaille barcelonaan, joten en viitti jättää lentoo käyttämättä ja lähtee vielä keskiviikkona sinne. Ehkä se Antti sitten tulee tänne yheks päiväks, kattellaan kattellaan. Se oli tän päivän tarina. Muistakaapas lukea läksynne ja ottakaa opiksenne!

Kylä mä täällä odottelen.

Ps. sori Antti mut tää oli vaan niin julkasemisen arvonen tarina.

Corrida de toritos v.2

2007-05-02T15:16:00.000+01:00

Zamborello, paljo kello? Ja kaiketi hyvää Wappuakin vielä. Hieman erilainen Wappu tuli sitten tällä kertaa vietettyä. Ei suinkaan mikään perinteinen kahden viikon opiskelijavappu, vaan hiljaisin vappu moniin vuosiin. Aattoiltana katoin himassa Uunon this is my lifen ja menin nukkuun ajoissa. Wapun päivänä sitten lähettiin aamupäivällä bussilla kohti Pucolia, joka on sellanen pikkupueblo tossa hieman Valenciasta pohjoseen, juurikin siellä keskellä mandariinipeltoja ja keskellä ei mitään. Siellä oli tarkotuksena ottaa pari tanssiaskelta härkien kanssa.

Aluks kukaan ei tienny mistään mitään ja taas ihmeteltiin vähän aikaa että mitä tapahtuu vaiko yhtään mitään, kunnes sitten jätkät sai vatit täyteen sangriaa, bissee ja pikkusuolasta tarjolle. Siitä se hauskuus sitten taas alko. On se vaan niin kummallista, miten pienillä asioilla ihmisen mielen saa manipuloitua ja aina tulee hauskaa... Hyvää oli, aikas tujua kylläkin.

Sitten alko tapahtuun. Vähän aikaa siinä porukka kittas bissee ja sangriaa rohkasuks, jonka jälkeen alko itse päätapahtuma. Ensimmäinen härkä päästettiin areenalle. Meininki oli aika villiä.

Ihan kaikki ei tullu areenalle, vaan pysytteli aitojen takana.
Ite siellä tuli pysyteltyä hieman vähemmän aikaa.

Koska meitsi oli kova toreador...

Parin ekan härän jälkeen grillailtiin vähän lihaa, nautittiin kivasta kesäpäivästä ja yritettiin juoda itseemme jopa vieläkin mukavemmiksi ja komeemmiksi maukkaan espanjalaisen juomaherkun avuin. Tosin grillipaikkoja ois saanu olla vaikka muutama lisää, koska satapäinen jengi grillaamassa yhdessä mestassa on melkonen kaaos. Kuitenkin saatiin omatkin lihamme käristettyä ja imettyä napaan jossain vaiheessa. Taas oli ihmisen kerrassaan hyvä olla. Sitten olikin aika kipitellä takasin areenalle.

Kuten kuvasta näkyy... Osumilta ei voitu välttyä

Kaiken kaikkiaan taisteltiin kuuden eri ammuun kanssa, eikä ihme kyllä alkanut vielä edes kyllästyttään loppuvaiheessakaan. Reissusta jäi taskuun tosi kiva kokemus ja takataskuun pari mustelmaa. Vaikka tota kai joku eläinrääkkäykseks sanookin, niin sanokoon. Ennemminkin sanoisin tota ihmisrääkkäykseks, koska enemmän tuola humalaiset ihmiset kärsi ja sai kyytiä, kun elukat. Eikä toi ny ihan sama asia oo kun se oikee härkätaistelu, josta mä en siis yhtään pidä, koska ne suloset karvapallerot on pakko niitata sitten lopuks. Meillä ei sentään ollu mukana miekkoja, keihäitä eikä edes panssarihevosia. Ainoostaan pari punasta 'pyyhettä' ja miekan sijasta aseenamme oli humala.

Tupiin, MARS!

Road tripito v.3 las cercanias

2007-04-30T19:58:00.000+01:00

Perjantaina aamupäivällä hyvissä ajoin noudettiin upee Ford focuksemme ja lähdettiin kohti Gandiaa, jossa on siis meitin koulun yks kampus. Sieltä piti ottaa kyytiin matkakumppanit (, joihin tutustuttiin Gandiassa hiukan opiskellessamme) ja jatkaa matkaa johonkin vähän etelämpään. Jotenkin taas eksyttiin matkalla ja ajettiin n. 70 kilsan matkaa pikkasen rapiat 120. Reittihän ei siis taaskaan ollu lyhimmästä päästä, mutta kuitenkin ihan hyvä. Eikös ne suunnistajata sano niin? (Heikki & jallu)

No perille päästyämme, jumiuduttiin täysin koululle. Siellä oli juuri alkamassa Las Paellas 2007 kekkerit. Eli siis nimestä päätellen jotain syötävää ja ehkä vähän jotain juotavaakin... Vaikka meillä Suomessakin on vaikka millasia opiskelijarientoja, niin en oo ikinä nähny tollasta meininkiä koulun bileissä. Meiän koululla järjestetyt bileetkin taitaa jäädä kakkoseks vaikka jengiä olikin aika paljon enemmän. Meininki oli melkein hurjempaa, mitä missään festareilla. Siinä kolmen aikaan päivällä jengi alko oleen niin päissään ettei mitään järkee... Myös opettajat mukana bilettämässä ;) Tarkotus oli mennä vähän yöelämään, mutta vanhathan tipahti jo liian hyvissä ajoin. No seuraavaa päivää ajatellen se oli kuitenkin ihan hyvä juttu.

Aamulla sitten päätettiin nostaa kytkintä ja otettiin suunnaks Benidorm. Lonely planetin mukaan Benidorm on Ibizan veronen bilepaikka, paitsi talvella vanhusten lomaparatiisi. Sekös kuulosti mukavalta ja haluttiin käydä ihan vaan tsekkaamassa minkälainen mesta se oikeen on, koska monta kertaa oon ajanu siitä ohi, mutta ikinä ei oo ollu aikaa käydä visiitillä. Perille päästyämme vähän hämmästeltiin vanhusten määrää (Lonely Planettiin voi siis uskoo!), vielä ei siis ilmeisesti oo kesä. Käppäiltiin muutama tovi ja käytiin terangilla ohrasella, jonka jälkeen ruopastiin kohti etelämpää pois rollaattoreitten alta.

Benidorm, playa poniente

No siinä tuli sitten vastaan Alicante ja päätettiin käydä siellä katsomassa ihan siistiä linnaa, jossa kävin justiin pari vikkoo sitten porukoitten kanssa. Linna oli taas hieno, niinkun viimeksikin. Ja näkymät alas kaupunkiin ja merelle on kans ihan kivat. Ite kaupunkikin vaikuttaa ihan mukavalta...

Mimmit pit meille pienen esityksen...

Kuitenkaan Alicantekaan ei antanut meille sitä suurta iloa, joten jatkettiin muutaman tunnin visiitin jälkeen kohti Cartagenaa. Automatka oli aika hauskaa ainakin kaikkien muiden paitsi kuskin mielestä, sillä joku viisas keksi että tylsän automatkan aikana voi alkaa kupittaan... Saavuttiin sinne joskus yöllä ja etittiin majapaikka. Se ei löytyny tavalliseen tapaan juopon tuurilla helposti, vaan kierreltiin ympäri kaupunkia jonkin aikaa autolla. No on sitä joskus vaikeempaakin ollu. Olin siinä kierrellessä aika liekeissä, koska kaupunki näytti hienolta. Tarkotus oli siitä sitten jatkaa johonkin yöelämän keskukseen, mutta väsymys painoi jo niin paljon että ei päästy eteneen HOTELLIsta pois. Niin, nukuttiin siis oikeen hotellissa, tais olla yhen tähden, mutta kuitenkin.

Aamulla sitten paljastukin, että vaikka Cartagenassa onkin paljon kaikkia Rooman aikasia mökkejä, raunioita sun muuta, ei siellä sitten paljon mitään muuta hienoo ookaan. Näytti siis hienolta vaan yöllä...

Käytiin jollain venereissulla kattelemassa kaupunkia vesiltä päin ja samalla jossain pienessä vanhassa puolustuslinnakkeessa. Aika karua oli, koska se linna oli täynnä kaikkee uudenaikasta tekniikkaa ym. Mitään vanhaa ja alkuperäistä ei ollu säilytetty. Ja oikeestaan samaa voi sanoo noista muista amfiteattereista ym. Kun ne vielä entisöidään tosi rumasti. Ihan sairasta touhua!

tres caballeros

Sitten käytiin vielä jossain toisessa linnassa, joka oli vielä surkeempi. En oikeestaan ees tiä missä se linna oli. Tai mikä... Se oli sellasen kukkulan päällä, niinku yleensä ja sinne mentiin hissillä. Ylhäällä sitten oli joku puutarha ja tollasia tipuja joka paikassa. Oli ihan sairaitakin vielä, siellä ne vaan riehu ja huusi kun mutut kirpputorilla. Niin ja se linna, se oli pieni tiilitalo taas kerran täynnä kaikkee plasmatelkkareita ym kaikkee Rooman valtakunnan aikasta vempainta. Quay!

Päätettiin sit vaan lähtee ajaan, ei tiedetty minne. Ajettiin Cabo de Palosin ja Mangan kautta pohjosta kohti. Se olikin tosi hyvä vaihtoehto suoralle autovialle. Pysähdyttiin Cabo de Palosissa kattoon majakkaa ja siellä oli aikas päräyttävät mestat, että melkein teki mieli jäädä asuun sinne. Fiilisteltiin siellä useempi tunti. Ihan näkemisen arvonen paikka, jossa ei varmasti ois ikinä muuten tullu käytyä...

Tänne kun päästiin, niin kukaan ei enää oikeestaan puhunu mitään.
Tuuli vaan suhisi korvissa ja kaikki fiilisteli keskenään.
Tais olla muittenkin mielestä ihan siisti paikka.

Mä niin tykkäsin tästä paikasta. Menee varmaan ainakin
top kolmoseen hienoimmista paikoista missä oon käyny.

Aika nätei kukii... Näyttää ihan et ois kuvattu
jostain kukkamaalta, mut ei vaan oo.

Harmi etten ehtiny ottaa kuvaa 5 min aikasemmin,
mut kelpaa tämäkin.

Semmonen reissu tällä kertaa. Kaikki tais sujua tällä kertaa hyvin? Maanantaina ajeltiin aamulla kotiin ja palautettiin auto. Kilometrejä ei tullu tällä kertaa, kun jotain 850. Toisaalta tarkotuskaan ei ollu lähtee kiertään mitään suurmpia maailmoita. Taas tuli nähtyä kaikkee uutta ja hienoo. Kyllä toi matkustaminen vaan sitten on hienoo. Aluks vähän pelotti lähtee mimmien kanssa roadtripille, mutta kaikki meni suht koht hyvin ilman suurempia kitinöitä. Ja huippu kavereita ovatkin, aivan sekopäisiä...

Kuulemiin!

Billyn mankeli

2007-04-30T19:54:00.000+01:00

eka kerta tuli ajettua fillarilla jossa polkimet on vähän väärin asennettuna...

Viikoks Suomeen

2007-04-26T13:32:00.000+01:00

Plus pari muuta suunnitelmaa...

27-30.5 pitäs tehä joku lähialueen reissu varmaan tohon Benidormiin (50 000 asukasta ja yli 1000 baaria! bileitä? ) ym.
Piti tosiaan tuolla Etelä-Espanjassa lomailevaa Ottookin nähdä, mut vähän siinä suunnitelmat muuttu, ni ei vaan sitte pystyny joten se juttu kusi normaaliin tapaan.
1.5 Wappu! Tossa Valencian lähistöllä jossain pikku pueblossa. Ensin sangriaa ja sitten juokseen härkien kanssa ja harjotteleen Pamplonaa varten.
6.5 Antti tulee tänne Valenciaan ja pitäis taas tehä turistikierrosta ja kaikkee muuta 'epänormaalia'... Toivottavasti ilmojen herra suo paremmat kelit, kun porukoiden aikana.
11-13.5 mennään Barcelonaan kattoon formuloita. Paras olla Räkä tulessa, liput ei ollu mitään ihan halpoja.
13.5-21.5 tullaan Suomen kamaralle, kyyti Tsadista Treelle kiitos. Tuukka & Riikka menee naimisiin, onneks olkoon!
22.5-27.5 Ibizalle, aijaijai. Kuinka halvalla sinne oikeen pääsekään... 90€ menopaluu lennot ja viis yötä hotellissa. Ei oo paha ollenkaan, ei!
Heinäkuussa ehdottomasti juokseen härkien ja muiden kilipäitten kanssa Pamplonaan
plus kaikkee muuta extempåreeta

Aqui tienes! Al almanecer en la playa Malvarrosa... Que bonita!

13.5 Kun mä tupaan tuun, niin mä tuplaannun... joten paras järkkää jotain murkinaa mulle!

Terkkuja!

Viaje en bici v.2

2007-04-26T12:46:00.000+01:00

Kestipäs kauan taas, että jakso alkaa kirjotteleen mitään tänne. Nyt varmaan on sitten taas aika.

Maanantaina otettiin vuokralle mankelit ja lähettiin pohjoseen päin. Ensimmäisestä vuokrafirmasta ei fillareita saatu mutta kuin ihmeen kaupalla löydettiin vähän matkan päästä toinen mesta, josta sai pyörän vuorokaudeks suolasella 2,5€ hinnalla. Tavotteena oli 30 kilsan päässä oleva Sagunto ja siellä oleva vanha linna. Pyörien alhainen hinta alkokin sitten näkyä jo hyvin varhaisessa vaiheessa, oltiin ajettu jo melkein kilometri, kun alko tapahtuun. Melkein jokaisessa pyörässä oli jotain vikaa. Jarrut meni rikki tai ohjaustanko lähti melkein irti. Pysähdyttiin parissa autokorjaamossa kyselemässä työkaluja ja käytiin jossain supermarketissa, josta saatiin ostettua kuusiokoloavain. Tai Juki ja Wilu kävi, muut oltiin pitkän etapin jälkeen nälkäsinä heti mäkkärin fillarikaistalla kinaamassa idioottien myyjien kanssa, jotka vaan ei tajunnu mitään. Vika siis ei meissä...

Port saplaya, matkalla oli muutamia ihan kivannäkösiä mestoja Isä: löysin paikan, mistä voit ostaa kämpän, on hyvät venepaikatkin.

Pikku kyläpahanen vain muutama kilsa Valenciasta
rauhallisella paikalla välimeren rannalla...
Mitä enää enempää ihminen tarvii?

Siittä sitten jatkettiin iloisena ja pirteenä matkaa. Tässä vaiheessa aikaa oli kulunu jo jotain pari tuntia muutaman kilsan matkaan ja ajattelin että tätä vauhtia ei ikinä päästä perille. Koska välillä joutu sormilla kiristeleen Billyn pyörän poljinta, joka tippui vähän väliä pois, koska ei saatu siihen sopivia työkaluja. Mut ei me siitä kovasti lannistuttu, koska joka reissulla täytyy tapahtua jotain...

Mä niin tykkään maastoreiteistä...

Suunnistus jäi kuin ihmeen kaupalla taas meikäläisen nakiks. (Ks ylemmät kuvat) Karttaa ei ollu (vain vässyköitä varten, kuten turha suunnitelmallisuuskin), ainoostaan lappu johon olin kirjottanu läpi mentävien kylien nimet. Reitti ei ollu välttämättä mikään kaikista paras eikä lyhinkään, mutta kuitenkin ihan hyvä. Perille löydettiin helposti kuten aina ennenkin. Aikaa tosin meni vähän kauemmin, mitä ajattelin. Ei siis ajettu kovin hiljaa, mutta aikaa kulu paljon kaikkeen extra-mälväämiseen.

Paikan päälle päästiin kuitenkin hyvissä ajoin ja
ehdittiin näkeen valosalla kaikki mitä haluttiinkin

on se vaan hieno... ei oo entisöity ollenkaan

pojat muurin päällä

Takasin tultiin pimeellä. Onneks jokamiehen varustukseen kuuluu otsalamppu. Vai mitä? (Sarjassa jos vaikka joskus tarvii... Laitoin sen reppuun syksyllä Espanjaan lähtiessä. Ikinä ennen ei oo vielä tälläi käyny) Siitä oli periaatteessa jonkin verran apua möykkysillä ja pimeillä teillä. Ainakin mulle... Kaikin puolin oli taas komia reissu. Jaksettiin hyvin fillaroida, eikä mitään pahempia kommelluksia sattunu. Istumalihaksia piti vaan seuraava päivä hoidella, sillä istuminen ei ollu mitään kovin nautinnollista ja per***n olemassaolon todella tunsi. Joku fillarireissu tarvis vielä tehdä. Yhden kandidaatin joka haluis lähtee mukaan tarvii vaan ensin opetella ajaan sitä polkupyörää... Mut huomena uusiin seikkailuihin.

näkemiin...

juuh...

2007-04-21T18:41:00.000+01:00

Aikaa kulunu ja asioita tapahtunu. Ei oikeestaan mitään erikoisempaa, paitsi porukat oli käymässä. Muuten on menny ihan peruskaavalla. Kelit ei niitä paljoo suosinu, koska koko aika tais sataa vettä ja oli kylmempää ku tammikuussa. Pääsiäisen aikana oli pitkät lomat ja melkein kaikki opiskelijat jossain matkoilla. Päivät kulu heidän kanssa kipitellessä ympäri kaupunkia ja ollessa oppaana. Illat sitten ihan toisissa merkeissä. Saman tien, ku porukat lähti pois, ni kelitkin muuttu. Nyt on ollu biitsikeliä koko viikko ja toivottavasti kelit jatkuu samanlaisina... Nyt ei vaan psyty enempää.

missäs meitin fillarit on?

otro fin de semana para empinar los codos

2007-04-01T16:53:00.000+01:00

Torstai???

No perjantaina oltiin espanjankurssitovereiden kanssa illallisella. Tai ei se nyt niin kummonen illallinen ollu, mut jotain pikku tapasta ja bocadilloo + barra libre... Tietäähän sen mitä siitä seuraa. Vähän melua ja sitten seuraavalle päivälle päänsärkyä ja väsymystä.

menikse niin, että mielin määrin kaljaa ja sangriaa...

Sieltä jengi lähti, en oikeen tiedä mihin, mutta oli mentävä Villen ja sen ranskalaisen kämppiksen yhteis synttäribileisiin jossa oli kans hyvä meininki. Kämpillä oltiin johonkin aika pitkään ja siitä mentiin lunarossaan, joka on semmonen ihan kiva yökerho tuolla biitsillä.

vas. Alex, Ahmed & der Alte

Lauantai meinaskin mennä melkoseks urheiluks. Kaks futismatsia putkeen, tosin baarissa telkkarista ja kaljapullo kourassa... Sen jälkeen oli kaupungilla taas vaihteeks kaikennäköstä spektaakkelia. Oli standuppia, pillipiipareita, jättiläisiä pyörimässä ympyrää ja sit correfoc+tietysti ilotulitusta... Correfoc eli tulijuoksu (valenciaanoks) oli vähän laimeempi mitä odotin mutta kuitenkin ihan mielenkiintonen. Ei siis mitään järkee, tyypillistä espanjalaista hupia.

Tässä pari lyhyttä pätkää sieltä correfocista

Siitä mä tykkään täälä Espanjassa, että jengi osaa ottaa ilon irti eikä kiristele joka asiasta, niinku Suomessa. Eikä tällänen meitin Suomessa voiskaan olla mahdollista. Tai miettikää vaikka sitä fiesta de la tomatinaa tai Fiesta de San Ferminiä, Pamplonan härkäjuoksua...

Hasta pronto!

Tätäkö se ilmastonmuutos on?

2007-03-28T15:37:00.000+01:00

Ei tammikuussakaan ollu tollasta...
Helmikuussa käytiin jo biitsillä ja just muutama viikko sitten hehkuttelin ja reteilin, kuinka on jo kesä tullut ja asiat hyvin. Oltiin biitsillä, pelailtiin biitsilentistä, oli kuuma ja hymyilytti. Mittarit paukku jo kolmeekymppiä ja Suomessa oli sillon jotain miinus parikymppiä... Mutta mitäs nytte? Maailmankirjat on kääntyny aivan väärin päin. Kattokaa ny tota sääkarttaa! Ei täälä meillä onneks oo noin kylmä, mutta kuitenkin alkaa jo riittään. Vettä on satanu muutaman päivän putkeen ja koko viikoks on luvattu samanlaista, mikä on täälä tosi harvinaista (300 päivää vuodessa aurinkoo). Ja kaiken lisäks oon vielä flunssassa. Kaikki on kääntyny väärinpäin. Suomessa melkein kaks kertaa lämpösempää ku Espanjassa. Mitä täälä oikeen tapahtuu, mä haluun takasi sinne!

hirteen ne sammakkomiehet!

Pata jumissa!

Bien bien, pero no muy bien, solo bien...

2007-03-26T22:06:00.000+01:00

Perjantaina vuokrattiin mankelit ja lähettiin poikien kans aamupäivällä pikku retkelle suuntana Albufeiran luonnonouisto noin 10 kilsan päässä kaupungista. Fillarit oli tosi hyvät ja kevyet polkee aina siihen asti kun piti lähtee takasin. Kuten arvata saattaa, ei ykskään reissu onnistu ilman ongelmia. Alkumatka meni todella hitaasti, koska ei oikeen löydetty fillareille sopivaa kulkuväylää, mutta sitten noin tunnin arpomisen ja parin kilsan matkan jälkeen löydettiin hyvä reitti kohti etelää. Ei siis ollu taaskaan mitään reittiä paljoo etukäteen suunniteltu, ainoastaan kohti etelää piti mennä.

Matkalla poikettiin parilla biitsillä ja piti sitten oikeen kysyä neuvookin yhdestä hotellista perille päästäksemme. Vaikka siinä heti kuulukin pikku avautumista ettei tänne oo tultu mitään kyseleen, eikä mitään karttoja lueskeleen...

Päästiin kuitenkin perille. Siellä luonnon helmassa ja oikeessa metsässä oli ihan kiva hengailla vähän aikaa, kun täällä ei oikeen muuten nää muuta kun istutettuja pusikkoja. Oli niin rauhallista, tai olis ollu, mutta paikalla oli myös melkonen kakaralauma jotain koululaisia retkeilemässä. Meikäläiset sopi kyllä ihan hyvin messiin.

ihan niinku Jurassic Parkissa

Siellä oli tollasia kukkia ja kaikkee muutakin tosi hienoo...

... älä lutraa...

Siinä retken loppupuolella nähtiin vielä metsän keskellä golf-rata ja pojat halus mennä näyttään pari swingiä rangelle, joten mentiin sitten huitoon vähäks aikaa. Olihan se melkosen hilpeetä mennä sinne pikku moukkana sortseissa ja t-paidoissa ja parkkeerata fillarit mersujen ja audien viereen. Oikee Suomimeininki siis.

Toisilla swingi lähti vähän paremmin, kun toisilla...

Golffauksen jälkeen ajateltiin lähtee fillaroimaan takasin, mutta Maralla oli kumi puhjennu. Ei ollu purukumia, eikä edes fillarivuokraamon lupaamaa huoltosettiä matkassa, joten pulassa oltiin. Hetken siinä arvottiin ja ajateltiin paikata kumi, mutta välineitä ei ollu saatavissa ihan lähistöllä, joten lähettiin ajeleen takasin päin vanteella. Matkaakaan ei ollu onneks ku joku 30 kilsaa. Pysähdyttiin jossain bussipysäkillä ja vedettiin pitkää tikkua kuka lähtee bussilla takasin rikkinäisen fillarin kanssa, mutta kuski ei oikeen sulattanu kakspyörästä matkustajaa, joten vaihdeltiin sitä vähän väliä. Siitä pysäkiltä mukaan lähti jenkkiläinen sälli, joka oli vähän eksyksissä. Sen piti kans mennä sinne luonnonpuistoon, mutta jäi sitten puolitiehen. Sitä oli seriffit alkanu epäileen jonkinlaiseks pommimieheks tai terroristiks, josta se oli menny paniikkiin ja luovuttanu, eikä osannu enää takasi kotionsa. Ameriikan poika lähti sitten meiän remmiin...

Pelkällä takavanteella ny ei niin kovin hauskaa ollu ajella mutta kyllä se suhteellisen helposti meni kuitenkin. Matkan varrella nähtiin sellanen paikallinen Le Manse ja suunniteltiin mennä vetään pikku skaba, mutta valitettavasti aika ei riittäny tällä kertaa. Se on ainoo, mikä jäi harmittaan.

Espanjassa pitäis olla koripalloilun taso aika hyvä,
mutta tää on kyllä sangen eriskummallinen ratkaisu.

Perjantai meinas mennä kokonaan ihan urheilemiseks, mutta kun palautettiin fillarit takasin niin heti olikin taas jatkettava kebabin ja suihkun kautta Matthieun synttäreille. Siellä nosteltiin ihan normaalisti kyynerpäätä ja oli ihan ok meininki aina siihen asti, kunnes vuokranantaja tuli ajaan porukan pihalle. Siitä jatkettiin sitten rannalle botejjoonille ja sitten klubille...

jos ei muuta, ni ainaki ihan jees takka

Lauantaina sitten olikin taas melko normaali-ilta, tosin väsytti niin paljon ettei vaan pystyny jatkaan kotibileistä enää...

Ciao!

Pari lisää viä

2007-03-22T14:48:00.000+01:00

En oo ite kuvannu mutta kuitenkin tälläsiä tapahtumia täällä oli...

tää on nyt sitte sellanen mascleta, pääasia on ääni

Ofrenda de flores

crema de Falla plaza Ayuntamiento

crema de Falla Nou Campanar

Seguro que vendré otra vez en año proximo...

Las Fallas tuli, oli ja meni

2007-03-22T00:56:00.000+01:00

…ja musta tuntuu vieläkin että kuolema tulee. No toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Niin ja sitten pari asiaa. Ensiks tarvii sanoo, että niin helmet juhlat oli etten oo ikinä osannu edes kuvitella tollasten olemassaolosta. (Pakko hehkuttaa! Ja sääliks käy kaikkia joiden oli tarkotus tulla tänne, mutta ei sitten tullukkaan.)

La falla de la plaza ayuntamiento

Ensiks, mikä se Las Fallas (faijas) nyt sitten on? En ihan varmasti sen syvempää merkitystä tiedä, muuta kun että kevät alkaa… Ja siinä on hyvä tekosyy taas juhlintaan, joka on vähän niinku Suomen uudenvuoden ja wapun sekotus. Joka päivä on ilotulitus keskustassa ja yöllä Turialla eli El Riolla eli joella plus vähän epävirallisempia joka puolella kaupunkia ja sitten tietysti kaikki pikku-pommittelijat ja ne känniapinat, jotka ampuu rakettejansa väkijoukkoon. Oli aika hauskan näköstä nyös kun vaunuikäset pikkulapset heitteli pommejaan rattaistansa ja isukki katteli vierestä. Porukkaakin on aikas paljon liikkeellä, kuulin sellasen huhun että Fallasin aikana kaupungin väkiluku 6-kertaistuu. Bileet on oikeestaan melkein koko maaliskuun, mutta sellanen iso loppurysäys on sitten ton viimeset kuus päivää.

jengiä on liikkeellä aika paljon

meininkiä kadulta

Kaupungilla on kaikenlaisia mustalaisparaateja sun muuta tosi kiinnostavaa ja lähes joka kortteliin on rakennettu Falla, joka siis on sellanen paperimassasta ja puusta rakennettu ’nukke’. Ei mikään tollanen sorminukke, vaan jopa pari-kolkyt metriä korkee.

Ja sitte joka korttelissa on joku katu suljettu liikenteeltä ja siellä on illalla/yöllä ihan hirvee hurlumhei käynnissä. On kaljatelttoja ja lavoja jossa esiintyy jotain Espanjan Tapani Kansoja ja TikTakkeja ja jengii niiin paljon plus aika hyvä meininki. Niin joo, on tää oikeestaan vähän vielä sekotus juhannustakin, koska faijat onkin oikeestaan tollasia meitin juhannuskokkoja jotka poltetaan sitten viimesenä ehtoona. Ainoo vaan että nää on aika paljon isompia ja ne poltetaan parin metrin päässä asuintaloista ja parvekkeista ja niitä on väsätty koko vuoden ajan ja niihin on pistetty miljoonia ja miljoonia euroja rahnaa.

Vielä yks pätkä ilotulituksesta

Ite alotettiin loppubileitten viettäminen siinä keskiviikkona. Torstaina saatiin tänne vahvistuksia Zaragozasta Sämby, Clara ja Samuel ja Madridista Hemmo ja Herppa. Fiestat tuli vietettyä siis pääasiassa suomalaisista koostuvan jengin kera.

oltiin vähän grillailemassa katolla

Kaikki illat tais mennä aikalailla samalla kaavalla, joten en jaksa alkaa mitään päiväkirjamaista novellia skriivaamaan. Laitan muutaman foton ja viteon, ne kertokoon enemmän kun kolkytneljä sanaa. No kuitenkin se jokapäivänen ohjelma oli seuraava. Nukuttiin… Aaumpäivällä piti kahden aikaan mennä kattoon aina sitä mascletaa tonne keskustaan, mutta se oli vielä vähän turhan aikasta. Sitten häröiltiin vähän kaupungilla, aloteltiin, syötiin ja sen jälkeen mentiin kattoon ilotulitusta Turialle. Sitten mentiin johonkin bileisiin välillä paremmin ja välillä huonommin onnistuen. Täällä meikäläisen huudeilla oli mun mielestä parhaat pirskeet.

Samuelin tanssikoulu

Lauantaina yritettiin mennä keskustaan päin, mutta siellä oli niin paljon liikaa jengiä ettei ollu ees kovin kivaa, kun ei vaan päässy etenemään mihinkään. Muina päivinä hengailtiin täällä ’väljemmillä’ vesillä, jotka ei nekään ihan niin väljiä ollu, vaan porukkaa oli ihan riittävästi myös täälläkin. Paljon tuli nähtyä, mut paljon jäi näkemättäkin…

cabalgata del fuego jäi tällä kertaa näkemättä

Crema on viimesen illan juttuja, jolloin poltetaan kaikki pikku kokot

Kaikki tais pysyä vielä hengissäkin ja suuremmilta ongelmilta vältyttiin. Ainoostaan Hemmo ja Ville joutu nälkästen ryöstäjien kohteeks ja menetti niille kuudelle jätkälle pikku käsirysyn jälkeen pizzansa. Muuten meni kai ihan hyvin. Parina ehtoona jäi vaan bileet vähän vähemmälle, kun ei vaan päästy meneen mihinkään. Syitä siihen monenlaisia. Mut nyt tarvii taas mennä lepäileen ja suunnitteleen seuraavia hulinoita…
Hasta cuando?

ilotulitusta Valencian tyyliin

2007-03-20T19:16:00.000+01:00

Tässä pari pätkää ilotulituksista joita täällä on nytte ollu joka päivä. Ei oo mitään normi-itsenäisyyspäivän pommituksia. Ne ei kestä viittä- eikä viittätoista minuuttia vaan puolituntia ja noitten lisäks on päivällä aina keskustassa sellanen toisenlainen tykitys. Täällä pannaan rassua aika lailla likoon ihan pelkkään tykitykseen.

kertoilen sitte lisää tosta koko Las Fallasin juhlasta.

Moro

Viikko takana, toinen edessä...

2007-03-13T20:12:00.000+01:00

Joo, on tässä kovasti valmistauduttu tohon Fallakseen viiime ajat ja pidetty sellasta pientä Pre Fallasta. Alkuviikko meni mukavasti siinä illat iltaa viettämässä ystävien kera ja tuli sitä kouluakin taas käytyä vähäsen. Tossa loppuviikosta tuli Hemmokin vähän Valenciaa katsastaan. Oli siis viime torstaista sunnuntaihin. No kaupungista ei tullu näytettyä kauheesti, koska mun mielestä täällä nyt ei niin kummallista nähtävää oo. Keskityttiin siis siihen olennaiseen aika pitkälti.

Torstaina päästiin vahingossa ilmaseen härkätaisteluun ja ehdittiin näkeen yhden toron lahtaus. En kyllä toista kertaa ois sinne viittinytkään maksaa (aiempi tilitys), mutta mentiin kuitenkin, koska Hemmo ei sellasta sirkushupia ollu vielä nähny. Ja yhdestä lahtauksesta näkikin jo suurin piirtein kaiken, mitä tämä uljas urheilu pitää sisällään.
Illalla oltiin tässä meiän kämpillä Frederican ja sen muutaman kaverin kanssa. Yhellä oli kitara mukana. Siinä me lauleskeltiin lämpimikseen jotain espanjalaisia hittejä ja sitten lähettiin diskoileen. Normi-ilta.

Eksyttiin ihan vahingossa tälläsiin katubileisiin.
Niitä luvassa kai aika paljon kohta

Perjantaina oli aamupäivällä tarkoutus mennä kattoon mascletaa (äänekäs ilotulitus päivällä) keskustaan, mutta meni nukkuessa vähän liian myöhään. Käytiin sit tsekaamassa biitsi ja Ciudad de las artes y las ciencias (CAC). Tas oli pakko napata pari fotoo. Se kun van on aika vaikuttavan näkönen mesta.

CAC

Sen jälkeen sitte olikin jo aika mennä tekeen jotain syötävää ja valmistautua illan pippaloihin. Mentiin tohon vähän matkan päähän kämppiksen mimmin synttäreille. Siellä nyt ei mitään hulluja pippaloita ollu, mutta hyvin tuli viihdyttyä. Sieltä sitten lähettiin parin espanjalaisen kyydillä Indianaan, johon ei kuitenkaan ikinä menty sisälle, vaan lähettiin taxilla tänne kotikulmille takasin. Tai oikeestaan ei menty mihinkään sisälle, vaan käytiin popsimassa 'vähän' pizzaa ja mentiin nukkuun.

CAC

Lauantaina oli taas päivällä tarkotus mennä kattoon se Mascleta, mutta kuten arvata saattaa, niin ei nukkumatti päästäny vielä siihen aikaan sängystä ylös. Käytiin vähän kiertelemässä keskustassa ja illalla mentiin kattoon Barca-Real -matsia tohon lähikuppilaan. Ensin valittiin vähän huonompi ratkasu ja mentiin terassille. Oli vähän kylmä keli, joten siirryttiin viereiseen Kurdistanin kepappilaan. Pelin jälkeen jäätiin siihen vähän nautiskeleen muiden kanssa. Taas tutustuin uusiin suomalaisiin. Oli ensimmäinen kerta elämässä, kun ihan vaan tuli vietettyä iltaa josain kepappilassa. No siellä oli vaan niin kivaa, että saatiin vielä huikeampi idea, että mennäänpäs pelaan bingoo. Sitä oltiin jo suunniteltu aikasemminkin, mutta ei vaan ikinä päästy perille asti. Nyt sekin oli mulle ensimäinen kerta elämässä. Jukka sai heti ensimmäisessä pelissä bingon ja ois voittanu jotain reilu 70€, mut ne perkeleet huias meitä! Onnistuttiin mukamas jotenkin ryssiin se. No se bingoilta jäi sitten siihen. Juotiin juomat loppuun ja lähettiin meneen. En nyt oo ihan varma onko toi bingoominen ihan mun juttu, mut kivaa se oli siihen asti kun tultiin huijatuks. Eikä se siis ihme kyllä ollu mikään >80v mummujen laji, vaan siellä oli nuortakin jengiä ihan tosissaan irvistelemässä numeroitten kanssa. Sieltä sitten siirryttiin diskoileen. Oli vaan jotenkin vähän väsynyt fiilis, eikä oikeen napannu. Lähettiin siinä melko hyvissä ajoin jo takasi unille.

bingotunnelmissa

Siinä se viikonloppu meni aika mukavasti. Sunnuntaina ei oikeen saanu itestä irti mitään, paitsi illalla käytiin elokuvissa. Samalla päätin käydä hakemassa kaikki Prison Breikit itelleni, kun siitä on porukka hehkuttanu niiin paljon. No, täytyy myöntää, että narahdin kiinni siihen heti. Oli tarkotus kattoo siinä illalla vain yks jakso maistiasiks, mutta siinä kävi niinkun muutkin sano, että katoin aika monta jaksoo. Ja maanantaina meni koko päivä niitä kattoessa, en päässy kämpiltä koko päivänä pois, vaan katoin kaikki ykkös-siisonin jaksot vähän reilussa vuorokaudessa.

Toisaalta oli jälkeenpäin sanottuna vähän väärät päivät Hemmon olla täällä, joka johtuu vähän mun omasta viastakin. Luulin ja lupailin, että täällä on jo isot bileet alkanu (pieni hissan pläjäys), mutta ne alkaakin vasta nyt keskiviikkona, joten oli ite hoidettava bileet. Mutta muuten meni aikas mukavasti. Saatiin jopa varapatja mahdutettua mun huoneeseen ilman mitään suurempia komplikaatioita. Mut Fallasta odotellessa voiskin tässä kattella taas pari jaksoo PrisonBreikkiä ja lepäillä, kun kuulemma ke-ma ei nukuta ollenkaan, vaan kadulla paukkuu koko ajan...

palau de la musica

Hasta siempre!

Apua äiti, musta tuli vanha!

2007-03-05T22:32:00.000+01:00

Kiitos, eli siis viime perjantaina oli mun synttärit. Pidin sellaset pikku-kemut meiän kämpillä. Porukkaa tuli ihan kivasti, enempää ei enää olis mahtunu, oli oikeestaan vähän liikaakin. Ilta suju ihan mukavasti, paitsi naapurit ei oikeen kovasti tykänny. Ja sain sellasen synttärilahjan, jota en oo ikinä saanu, enkä toivo enää ikinä. Yks mimmi oli hiukan humalassa ja laattas mun korvaan ja sitten pitkin poikin lattialle. Se ei ollu kovin kivaa. Siinä kolmen aikoihin lähettiin kämpiltä pois ja ovella tuli sheriffit vastaan tyhjentään kämppää. Porukka hajos siinä vaiheessa, ite lähdin sellaselle isolle klubille, Guruun. Siellä oli meidän koulun jonkinlaiset bileet ja joku erotiikkateema. Luulin siitä jotain ihan muuta, kunnes pääsin paikan päälle ja näin että lavallahan köyritään. Siellä oli siis sellasia esityksiä...

Lauantaina oli iltapäivällä biitsillä aika kova ilotulitus, jota oltiin kattomassa. Täällä on siis joka päivä nyt Fallasin aikaan ilotulitus kahden aikaan päivällä keskustassa ja sit illalla/yöllä jossain muualla. Ainakin noi päiväilotulitukset on pikkasen erilaisia. Niissä panostetaan suurimmaks osaks äänen. Paukkuu sitten niin lujaa, että sen kyllä tuntee. Ja pikkulapset räjäyttelee nitä pommejansa joka paikassa aamusta iltaan. Sunnuntaina korkkasin biitsikauden! Uimaan en toki vielä uskaltautunu, mutta siinä pelailtiin biitsilentistä ja kivaa oli. Porukkaa oli aivan sairaasti. Tosin varmaan suurin osa turisteita, jotka on tullu tänne Fallasin takia. On aika epänormaalia jopa täällä, että on näin kuuma tähän aikaan. Mut mä kyllä tykkään, ainakin vielä kun ei oo sairaalloisen kuuma.

Hasta luego!

Andorra

2007-02-27T13:21:00.000+01:00

Tossa markuksen kanssa joku viikko takaperin mietittiin, että pitäis lähtee lumille Sierra Nevadaan. No se sitten vähän unohtu ja torstaina saatiin kipinä uudestaan, varattiin auto neljäks päiväks ja lähettiin perjantaina sitte Andorran suuntaan. Siksi Andorraan, koska viikonloppuna Sierra Nevadassa oli naisten maailmancuppi, joten siellä oli turhan paljon porukkaa liikkeellä. Lähtö tuli niin nopeella varotusajalla, ettei saatu varattua mitään majotusta edes etukäteen. Kaikki netistä buukattavat mestat oli täynnä. No päätettiin silti lähtee reissuun, sillaihan ne seikkailut tulee. Aluks ei ollu edes karttaa, joten sekin piti ostaa, oli aika hyödyllinen kapine loppujen lopuks. Matkalla soiteltiin vielä vähän ajoreittejä, joista ei kuitenkaan ollu mitään hyötyä, koska Grandvaliran nettisivuilla olevissa ajo-ohjeissa ja meitin tiekartassa oli ihan eri tienumerot. Mutta kiitos kuitenkin ohjeista Jugille. Matkaa piti olla noin 450km, mutta ajettiin muutaman eksymisen takia reilu 600km perille. Löydettiin aika myöhään yöllä meiän budjettiin sopiva yhden tähden hotelli 8km:n päästä Andorran rajaa Espanjan puolelta, pikkukylästä nimeltä la Seu d’Urguell. Ei se mikään häävi ollu, mutta eipä me kovin vaativiakaan olla.

ihmepuita meitin kylästä

Aaumulla sitten herättiin aikasin ja lähettiin mäkeen. Rajalla on sellanen pienimuotoinen tarkastus, että passi tsekattiin ja peräkontti auki ja pieni silmäys (Andorrasta Espanjaan). Keskus, jossa oltiin on siis Grandvalira, joka on sellanen semi-iso mesta. Siinä on kuus eri sektoria, jonne voi mennä laskeen. Ensimmäisenä mentiin El Tarteriin, koska siellä piti olla hyvä parkki. Siellä laskettiin koko päivä. Aamulla vähän katteltiin eri rinteitä ja päivä kulutettiin yrittämällä temppuilla parkissa. Keli oli ihan jees, aurinko paisto, mutta välillä sato vähän lunta ja ala-asemalla vettä. Markuksella oli vähän vaikeuksia laskee sateessa, koska ei ollu laseja ja niitä ei saanu vuokrattua. Päivän jälkeen mentiin takasi hotellille vetään pikku päikkärit ja illalla takasi katteleen Andorraa. Aika hienon näkönen paikka mun mielestä, tosi paljon kaikkia kauppoja ja kaikkee. Oli tarkotus käydä syömässä, mutta kaikkialla oli aika kallista, joten vähän kierreltyämme lähettiin Espanjaan ja meidän tukikohta-kylään takasin syömään.

puutereita ei pahemmin päässy korkkaileen taaskaan :(

Sunnuntaina mentiin Grau Roig-nimiselle sektorille. Keli oli paska. Markus päätti satsata pari kymppiä laseihin, niistä tosiaan oli hyötyä. Lunta tuli koko päivän. Onneks saatiin ostettua liput halvemmalla joltain tyypeiltä, jotka luovutti kelin takia. Lumisateen lisäks huipulla oli hirvee tuuli. Hengailtiin aika kauan sellasella pikkuparkilla, jossa oli muutama reili. Niitä ei oo pahemmin tullu vedettyä, joten aika harjottelua se oli. Markus kyllä veti siellä, ku vanhempikin reiliapina. En ees telonu itteeni, joten hyvin meni.

ei oo ees lavastettu tilanne...

Maanantaina nukuttiin pitkään eikä menty mäkeen, koska hotelli oli luovutettava eikä oltais päästy mäen jälkeen pesulle ym… Mentiin vielä käymään Andorran puolella ja kierreltiin vähän kaupoissa ym, jonka jälkeen lähettiin ajeleen iltapäivällä takasi kohti Valenciaa. Tultiin takasin eri reittiä ja se oli ihan hyvä idea, koska nähtiin paljon tosi hienoja maisemia.

area de descansacion jossain päin Espanjaa

Ai ai, että oli taas kiva päästä mäkeen! Oisin voinu helposti jäädä vielä muutamaks päiväks, mutta se ei kai ollu ny mahdollista. Reissu meni loistavasti, ainakin siihen nähden että me vaan lähettiin matkaan mitään valmistelematta. Niinkun oon joka reissun jälkeen avautunu, niin avaudun jälleen. Tiet on tosi hyvät, kyltit ja merkit ei. Ajettiin väärään monta kertaa ja pyörittiin Barcelonan seuduilla varmaan lähemmäs pari tuntia. Joissain risteyksissä kun pitää vaan yksinkertasesti arvata, mihin pitää kääntyä. Tai sitten kyltit on niin lähellä risteystä, että silloin kun tekstit erottaa, on liian myöhästä enää kääntyä…

...Saavuttiin aavemaiseen kylään, jossa ei ihmisiä näkyny. Ainoo, mikä pisti kovasti silmään, oli liikennevalot vähän oudossa kohdassa. Ei siis edes risteyksessä.

... ja oli ne muutenkin vähän erilaiset, mihin on tottunu

energiajuoma Fou pitää kuskin ku kuskin tiellä ja vielä hereilläkin

Kaiken kaikkiaan Andorra vaikutti ihan mestalta paikalta, ehkä yks hienoimmista, missä oon käyny. En ees tiä minkä takia, mutta musta vaan tuntuu siltä. Niin ja mainittakoon, että eräät tuotteet ovat siellä kyllä erittäin halpoja verottomien hintojen takia. Verovapaassa oltiin kuin pikkulapset karkkikaupassa konsanaan. Ranskikset ja espanjoolit tekee Andorraan ihan pelkästään soppailureissuja. Enkä ihmettele minkä takia.

ostin itelleni synttärilahjan: tilavuus 3l, hinta 23€

Hasta siempre!

Ihan hissukseen vaan...

2007-02-21T20:50:00.000+01:00

Oon ny sitte selvinny melkein kaikille kursseille jo ainaki yhelle luennolle. Se ainoo, josta mulle ois voinu olla melkosesti hyötyä, jäi nyt unholaan, koska on todella työläs ja kohtahan alkaa jo oleen rantakelit ja kaikkee, ni ei oikeen napostele. Ja kattoo ny mitä noista neljästä muusta vielä jää pois. Hyvä on että ainaki pari kurssia on sellasia, joissa ei oo tenttiä ollenkaan.

Juuh, nyt oon sitte päässy niinku kouluarkeen kiinni. No en todellakaan! Tänään olin kyllä yhellä luennolla, jossa oli yks jäbä mun lisäks. Pikkasen kyllä oli hankalaa siellä, ku tartti olla ihan skarppina koko ajan ja kuunnella. Kaksin luennolla! Ei sovi mulle, mä haluun jotain massaluentoja mielummin. Opettaja kyseli multa vähä väliä, että ymmärränkö. Muutaman kerran en ees tajunnu että se kysyy multa kun olin vaan niin unissani ja eilisestä vaivas pikku resaca enkä jaksanu kuunnella mitään. No pari ekaa kertaa sanoin rehellisesti, etten oikeen kaikkee saanu. Lopuilla kerroilla nyökyttelin päätä ja sanoin sii sii ja hyvin meni. Kurssi oli joku radioaktiivisten juttujen riskianalyysi, vois sekin sopia mun opintoihin. Oli vaan pata melko jumissa, ku siel oli jotain ydinfysiikkaa ym. Ihan paniikissa kyselin, että joutuuko tällä kurssilla laskeen paljon ja vastaus oli onneks: EI.

Siis eilen oli kreikkalaisen Vikin läksiäiset ja oltiin vähä syömässä kreikkalaisessa ravintolassa ja sitte mentii baariin naposteleen agua de Valenciaa ja bissee. Ja on tässä muutenki ollu tosi paljon kaikkee läksiäisiä, synttäreitä ja muutakin hässäkkää joka yö. Eli ei oo paljoo hiljaiseloo ehtiny harrastaan, mutta nyt alkaa oleen sen vuoro. No onneks ei tartte aamusin sykkiä kouluun (paitsi perjantaina ois kasilta luennot). Unirytmi on vähän muuttunu ja kahteentoista meneminenki alkaa tuottaa jo melkosia vaikeuksia.

Taas oon tavannu jonkun verran uusia suomalaisia täällä. Niitä tuntuu olevan aivan älyttömästi, melkein ku jossain Kanarialla.

Nyt ei oo valitettavasti ollu vähään aikaan kameraa mukana, joten ei oo kauheesti kuvia näyttää viime viikoista, mutta tässä pari pätkää siitä mitä ulkomaalaiset tietää Suomesta. Tai siis mitä laatuviihdettä me telkusta kattellaan.
Disfrutad! Ps. Äänet päälle!

En oo pahemmin Big Brotheria kattellu, mutta aika hyvältähän se näyttää. Oli kuulemma joku kohu tosta ohjelmasta muutenkin...

ja sit vähä rallikoulua

Hasta la vista!

Pingotuskiristysvitutusmaximus

2007-02-15T20:41:00.000+01:00

Ei täälllä, ei tuolla, ei missään, ei tänään, ei huomena, ei koskaan… Se on toi koulu! Vähän on ikävä taas noita Suomen koulujärjestelmän rasvattuja rattaita, jossa on aina joku joka tietää jonkun joka tietää jostain jotain. Täällä on asiat tosiaan vähän toisenlailla ja rattaat korroosiossa, täällä ei oo sitä jokua. Informaatio ei kulje ihan tarpeeks pitkälle ainakaan noitten kurssien suhteen. Mut byrokratiaa, sitä kyllä riittää. Oon kuluttanu aikaa tovin jos toisenkin oikeitten paikkojen ja oikeitten henkilöiden ettimiseen ja tällä hetkellä oon saanu jo hieman tulosta aikaseks. Kaks luentoo, toinen oli väärä kurssi. Ens tiistaina on dedlaini kurssirekisteröinneille ja tosiaan haluisin vähä kattoo eka miltä noi kurssit vaikuttaa että aionko niitä käydä vaiko sitten en, mutta se nyt ei sitten oo mahdollista enää. Pitää ny sit vaan valita jotain. Ois tossa yks tollanen kokonainen sivuaine (AMPLIACIÓN DE TÉCNICAS ENERGÉTICAS), joka vähän kiinnostais ja josta vois jopa olla jotain hyötyä mun kotimaan opintoihin. Siitä on opetusta 15 tuntia viikossa ja sitten vielä labrat sun muut harkat päälle. Ja jos meen sinne kolkyt tuntia myöhässä, saattaa olla että oon jo missannu jotain… Ois aika tuhti paketti koulua ja sen lisäks ei varmaan paljo muita kursseja jaksais tuherrella. Onhan se 24 krediitin arvonen kurssi. Siitä tykkäis ihanan tärkeet Kelan pikkutäditkin. Mutta huono homma on se, että sen voi ilmeisesti suorittaa vaan jotkut harvat ja valitut sisäpiirin tyypit, joihin minä en kuulu. Kun ei löydy, niin ei löydy.

Mutta oon tähän mennessä ainaki jotain täällä Epsanjassa oppinu. Nimittäin sen, että huominen saattaa olla parempi päivä hoitaa hommia...

No mut jos masentaa, ni tsekkaa tää.

tää pelastaa kyllä päivän ku päivän, se on varma! Kiitti Markus!

Ps. Räjäyttäkää ny joku se KELA ja sanokaa et mä en maksa!

Hasta…

Otra vez en escuela...

2007-02-09T16:22:00.000+01:00

Tiistaina Rami lähti kohti kotisuomen pakkasia. Onnee sinne opintoihin ja töihin vaan!!! Oli hauskoja reissuja ja paljon muutakin kaikkee. Sitten Las Fallasissa kai nähdään jälleen?¿?¿?

Tiistaina alko myös koulu. On vielä aika epäselvää, mitä kursseja aion käydä tässä kevätpuolella, vai aionko. Tosi paljon tarvii keskittyä kuuntelemiseen, mitä siellä puhutaan. Vaikka 'ymmärtäskin' paljon, niin puheessa ei oo sellasia taukoja mitä meikäläinen tarttee niiden tietojen ymmärtämiseen ja filtteröintiin, vaan kaikki menee samantien toisesta korvasta pihalle ihan niinku siellä Suomessakin.

Ja ihan niinku jo syksyn kokemuksesta tiesinkin, tähän espanjalaiseen tapaan koulu alkaa sillai pikkuhiljaa. Oon siis selviytyny vain yhelle oikeelle luennolle (joka on sekin jo enemmän mitä Rami sai aikaan koko syksynä...). Kukaan ei oikeen tiedä mistään mitään, missä ja milloin on luennot. Tiedot netissä on viime- tai aikasemmilta vuosilta. No ehkä mañana sitten. Ei tässä ilmojen lämmetessä enää niin kovasti jaksais koulutakaan. Ja jos ei jaksa, niin voi keskittyä iltakouluun eli naitlaiffiin. Sitä kun taas koulun alkajaisten kunniaks on jonkun verran. No, onneks olen kaidan polun kulkija ja tunnollinen opiskelija.

Teillä on siellä Suomessa kuulemma ollu aikas kirpeet kelit viime aikoina. Ihan tässä vertailun vuoks laitan tälläsen kivan kuvaparin...

... huhhuh, ihan hikihän tässä tulee... Lämpötilaa näyttäs olevan enempi vähempi saman verran, paitsi... On se niin hienoo, että se talvi tuli nyt sinne pohjolaanki, ettei aina vaan sada vettä. Täälläkin on ollu aika kylmät ilmat. Viikko sitten sato lunta ja oli talvi, mutta nyt alko vissiin vähä taas lämpiään. Johan sitä on odotettukin!

vamos a la playa
Biitsille, MARS, MARS!!!

Elämä jatkuu sittenkin…

2007-02-04T19:26:00.000+01:00

Gandian kämppikset: meikä, Tsukasa Kawasaki, Matthieu ja J.Pasanen

Ja muuttokin on nyt sitten suoritettu. Samaisena päivänä eli viime tiistaina, kun kävin muuttelemassa tavaroita, oli myös kämppiksen synttäribileet ja kämpillä aika paljon porukkaa. Jee, kaikki ranskalaisia mua ja paria muuta tyyppiä lukuun ottamatta. Niin hyvä maku kun jäi noista vanhoista ranskalaisista kämppiksistä. No kivaa oli. Asustelen tässä ihan koulun lähistöllä ja myös lähellä kaikkee muutakin. Paikka on siis tosi hyvä ja kämppäkin ihan kelpo tapaus. Ei tosin mikään luxus, mutta vanhaa parempi ja kelpaa mulle. Kämppiksinä on marokkolainen ja ranskalainen sälli ja saksalainen mimmi, joka muuttaa parin viikon päästä pois.

flip cup

Viimeset kaks viikkoo tuli siis oltua Gandiassa kielikurssilla. Kurssi oli ihan kohtalainen. En tosin juuri paljoakaan oppinut siellä, mutta kivaa oli. Näin paljoo en ole täällä vielä koskaan koulua käyny, mitä tossa viimesten kahden viikon aikana. Ja tietysti aina, kun opiskellaan, niin myös juhlitaan opiskelujen kunniaksi. Joka ilta oli jonkun näköstä fiestaa jonkun kämpillä ja vähän jossain baareissakin. Itse asiassa mihinkään kaupunkiin en oo ikinä tutustunu noin huonosti kahessa viikossa; ainoastaan koulu, kämppä ja juna-asema tuli tutuks plus tietysti pari baaria. Päivärytmi kun oli aamulla kouluun, päivällä päikkärit ja illalla bileisiin. Ei tullu keskustassakaan käytyä kertaakaan… Perjantai-iltana oli tollaset koulun järkkäämät erasmusbileet koulun ruokalassa. Ne toimi yllättävän hyvin, ruokaa ja juomaa riitti ja kaikilla oli hauskaa. Sinne piti kaikkien tehdä omasta maasta jotain perinneruokaa. Me tehtiin tietysti karjalanpiirakoita. Ei ne paljo paremmalta maistunu, miltä näytti... No, munavoin kera ne oli hyviä.

kokkisotaa

sanotte mitä sanotte, mutta ulkonäkö ei o pääasia

lisää herkkuruokia, löydettiin keittiöstä torakka ja grillattiin se tulitikkuaskissa...

Nyt tilanne on sellanen, että lomat on vähäks aikaa lomailtu ja huomena sitten ois tarkotus mennä kouluun täällä taas pitkästä aikaa. Vielä en vaan oo yhtään kattonu mitä kursseja ottaisin, joten tää päivä varmaan kuluu aika pitkälti siinä. Nyt varmaan jo uskaltaudun ottaa ihan espanjankielisiä kursejakin…

Niin ja btw joku nörtti kertokoon heti miten saan wlanin läppärissä toimiin, kun se ei enää toimi…

Hasta la vista!

Hasta nunca Malvarrosa!

2007-01-27T21:51:00.000+01:00

Kesä tuli, talvi tuli… Kelit on aika syvältä!

Heti samaisena päivänä, kun taas pääsin Valenciaan takasi, niin olikin jo jatkettava seuraavaan kohteeseen. Ei muuta ku puhtaat kalsarit reppuun ja menoks kohti Gandiaa. Se on tossa tunnin junamatkan päässä oleva Tampereen kokoinen kaupunki, jossa on meiän koulun joku muu kampus, jossa olis tarkotus parin viikon ajan opiskella kieltä. Joka ehtoo on tietysti fiestaa ja päivällä on pakko ottaa vähän siestaa…

joka päivä kotipippaloita ja porukkaa oli välillä aika paljonkin...

No viikon aikana en kyllä oikeestaan oo mitään vielä oppinu. Täytyy kattoo, jos vaikka oppis sitte tolla toisella viikolla?!.

Tällä hetkellä siis oon viettämässä viikonloppua Valenciassa ja samalla ettimässä kämppää. Tai siis mulla on tossa yks kämppä, johon muutan jos ei parempaa löydy. Eli heipparallaa vaan Malvarrosan getoille!

kävin ekan kerran täällä Valencian Pachassa, siellä oli tollasia typyjä...
oli se muutenkin ihan mesta paikka

Hasta la proxima vez!

Pyreneillä

2007-01-27T18:23:00.000+01:00

12.1-20.1 El cuento pequeño sobre vacasiones de nieve sin nieve...

Lauantaina aamulla lähettiin sitten ajeleen hyvissä ajoin (olin siis saapunut jo perjantaina Zaragozaan) pohjoseen kohti Ranskaa ja pyreneitä. Perille päästyämme vastassa oli helmi yllätys. Missä on lumi? Lämmintäkin oli alahissiasemalla noin 20. Eipä sitä lunta sitten kovasti ollut ja melkein kaikki vähäkin oli tykkilunta. No ei sitten muuta kun kämpän avaimet hakeen ja kotiuduttiin hienoon ja halpaan lukaaliimme. Alun perin matkaan piti lähtee jotain 12 tyyppiä, mutta nyt matkassa olikin vain kaheksan, koska, Sami ja Clarakin jäi muutamaks ekaks päiväks himaan Samin sairastellessa. Siinä sitten maisteltiin illan mittaan vähän punssia ja pelailtiin juomapelejä ja vietettiin rauhallista koti-iltaa.

mökin parvekkeelta näky tämmöstä

Aamulla hetikohta aikasin innolla mäkeen. Päivä mäessä, pikku päikkärit, sitten ruokaa ja illalla juomaa ja nukkuun. Joka päivä oli samanlainen päivärytmi, ainoastaan juominkien määrä vähän vaihteli. Ja heti ensimmäisen päivänä Daniela onnistu laskeen lumitykkiä päin ja telo jalkansa sillai että laskut oli laskettu tällä reissulla. Sinänsä aika rauhallinen reissu oli, ettei käyty baarissa kun parina ehtoona eikä kännätty ihan niin paljon, mitä Jookoskookoksen reissuilla on ollu tapana… No siihen toki vaikuttaa afterski ja yöelämä, niistä ei ollu tietookaan tässä pienoisessa Ranu-kylässä, jonka nimi muistaakseni oli Peyrasourde tai jotain vastaavaa.

rentoutumista terangilla

Keskiviikkona päivärytmi sai uuden käänteen, kun Eepin kanssa podettiin pienoista daakenefteriä. Siinä sitten suunniteltiin, ettei oo hyvä lähtee lautaileen kankkusessa ja vuokrattiin snowscootit. Nehän on helpot ja turvalliset vehkeet, ainakin ensikertalaisille. No helppoohan se oli, jopa yllättävän helppoo. Parin laskun jälkeen pysty vetään mäen alas jo könyämättä kertaakaan. Tosin ei taidettu laskeekaan enempää, kun kolme tai neljä laskua. Sen verta joutu aina huilaan ja puhaltaan välillä, oli meinaan yllättävän rankkaa hommaa.

rankkaa puuhaa tällä vekottimella laskeminen

Lauantaina päästiin iltapäivällä takasin Zaragozaan ja päätin jäädä sinne sitten vielä yöksi, koska oisin ollu Valenciassa vasta myöhään. Käytiin siinä vähän viihteellä, siis oikeestaan tosi vähän.

Paikka OLIS ollu tosi hyvä laskee, JOS ois ollu lunta enemmän. Offarimahdollisuuksia ois ollu aika paljon ja joka suuntaan ois päässy laskeen. Mutta, kun ei, niin ei. Tällä kertaa ei onnistunu,vaikka koko ajan toivottiin lumisadetta.

mahtavia offareita ja oi mitä puuterinietoksia

No toisaalta oli hyvää ainakin kelit. Lämmintä ja auringonpaistetta oli riittävästi joka päivä. Keli oli kerrassaan mainio, sellanen mitä Suomessa on korkeintaan vappuna mäessä. Koskaan aikasemmin en oo nähny kenenkään laskevan sortsit jalassa, mutta nyt tuli sekin todistettua, harmi vaan etten saanu filmille...

lämminta ja aurinkoo riitti

Onko kasi-ysikut luvun haalarit tullu uudestaan muotiin? En tiedä, mutta täällä niitä näki aika paljon. Ja joka kolmas laski bleideillä! Oli aika hauskan näköstä, kun joku keski-ikänen äijä vetää bleideillä ilman sauvoja haalari päällä ja haalarin yläosa sidottu hihoista lantiolle ja ilman mitään lakkia tietysti. Ja tyyli oli kädet leväällä-syöksy-aura. Rinteistä sen verran että aamulla ne oli aika jäässä ja auringon paahteessa parin tunnin päästä kauheeta möykkyä ja velliä, mutta onneks täällä sentään osattiin käyttää kissoja ja tykkejä yön aikana. Hyvä ettei tullu telottua pahasti, pari kertaa olin kyllä nutullani aika kivuliaasti sillain, etten ees ite tiedä mikä ruumiinosa osu ensimmäisenä maahan lennon jälkeen.

välillä tarvi lievittää kipua maltaisella ohrasta valmistetulla oraalinesteellä

Eli fiiliksiä laski lumitilanne ja afterski, tai siis sen puute. Mutta muuten oli ihan kiva päästä vähän ”urheilulomalle” pitkästä aikaa. Kauheet himot on takasi mäkeen, joten tarvinnee lähtee vielä ainakin toiselle reissulle tänä talvena, ehkä Andorraan. Olihan toi aika halpakin reissu kaiken kaikkiaan.

Tällä kertaa ei enempää jaksa avautua. Paitsi sen, että tällä hetkellä on kauheet lumimyräkät joka puolella. Luulin jo, että kesä tuli takasin, kun oli yli pariakymppiä lämmintä ja jotain hurjapäitä oli jo rannallakin, mutta toisin kävi. Tuli talvi. Uutisten mukaan, josain päin Espanjaa on tullu jopa pari metriä lunta, ja jopa täällä Valenciassa on tullu lunta. Ei voinu sitte tulla paria viikkoo aikasemmin.

Mutta kivaa oli!

Hasta pronto!

Ruta por Europa 22.12.2006-8.1.2007

2007-01-10T15:52:00.000+01:00

Tutkimusmatkailija-härökaksikko Riikonen & Lapp matkassa niin aina tapahtuu ja homma kusee. Sen verran hienoja paikkoja tuli koluttua tällä reisulla, että suuret sankarit Columbo ja Lara Croft jää jo helposti pronssille meiän rinnalla. Elikkä Euroopan pääkaupungit ja vähä jotain muutaki pikkukyliä tuli koluttua. Aikaa tuli käytettyä noin pari viikkoo, josta Tampereella tuli vietettyä mukavat ja erittäin jouluiset viis päivää ja reitti oli siis Valencia-Barcelona-Tampere-Lontoo-Rooma-Milano-Venetsia-Pariisi-

Barcelona-Valencia. Tarkotus oli reissata sellasella semialhasella budjetilla, että mitään turhaa ei tulis ostettua ja tehtäis hostelleissa omat pöperöt ja vietetään lentokenttäöitä aina, jos on lento tosi aikasin aamulla tai tosi myöhään illalla, ettei mestoille pääse muuta kun taxilla. Tässä nyt lyhyesti jotain tapahtumia reissulta, mitä muistiin tulee äkkiseltään.

22.12

Päivällä lento Valenciasta Barcelonaan. Barcelonassa heitettiin kamat hostellille, mentiin syömään ja kaljalle. Sitten vähän nautiskeltiin illasta ja hyvästä juotavasta hostellilla ja käytiin vielä irkkupubissa kaljalla. Ei sitten muuta… Sitten oli pakko mennä nukkuun ja odottaan huomista Suomeen pääsyä.

23.12

Aamulla lento Helsikiin. Tampereella iltapäivällä. Porukat oli aika ihmeissään, kun menin sinne. Ne ei siis tiennyt, että olin tulossa sinne. No, majapaikka oli kuitenkin, vaikkakin joutu sohvalla nukkuun. Joulun aikana tuli syötyä jouluruokaa, tavattua kavereita, käytyä kaljottelemassa niiden kanssa jonkin verran, ja sain joululahjaks yhdet sukatkin. Suomessa oli kivaa olla muutama päivä ja nähdä kavereita, mutta keli oli melkosen röyhkee koko ajan. Olin suunnitellu muutamia askareita hoidettavaks Suomessa käynnin aikana, mutta niinku arvata saattaa, kaikki jäi hoitamatta.

24-27.12

Perusjoulua, tai ei ihan perusjoulua, vaan rankkaa joulua. Piti koko aika käyttää hyväkseen Suomessa ja tavata kavereita ja, ja, ja...

28.12

Tapsa teki mulle ruokaa lähdön kunniaks. Sellasta intialaista kanajuttua, joka oli tosi hyvää. Kiitti siitä!

Iltakoneella sitten kohti Lontoota. Joululoma osoittautui yllättävän raskaaks, mistäköhän johtuen? Väsymys oli sellanen, että Pirkkalan lentokentällä ollessa ei ois voinu vähempää kiinnostaa lähtee matkaan. Ja varsinkin, kun tiesi että seuraava yö tulee vietettyä lentokentällä nukkuessa… No Lontooseen lennettiin brittiapinoiden apinoidessa koko lentomatkan. Kylläpä kiristi kerrakseen.

lentokenttäyöt on niin mukavia

29.12

Aamulla aikasin otettiin bussi Stanstedistä Lontooseen. Löydettiin helposti ja nopeasti meiän hostelli Notting Hillin juppihuudeilta. Tosin hostelli oli aika räkänen. Suunnitelmissa oli mennä sinne nukkuun muutamaks tunniks, mutta huoneet ei ollu vielä valmiita siihen aikaan. Jätettiin sitten kamat sinne ja lähettiin katteleen vähän paikkoja.

meikä lempipuuhissa

Lontoossa on varmaan moneks viikoks nähtävää ja meillä oli pari päivää aikaa. Täyty siis mennä kattoon vaan ihan perusjuttuja. Siinä sitten kierrettiin Tower, Big Ben, St Pauli ja jotain muita juttuja. Ja hämärän tullen ajateltiin mennä sitten hostellille ottaan ne päikkärit. Kun päästiin paikalle, meiän kaheksan hengen dormissa olikin mukavaks ylläriks jo kuus mölyävää jenkkiä. Ei siinä mitään päikkäreitä saanu otettua. Alettiin sitten maistaan vähän olutta jenkkien kanssa, jota haettiin tulomatkalla kaupasta. (Kauppareissulla huomas, että perusruokajututki on Lontoossa tosi kalliita säkilliseen ruokaa ja juomaa meni rahaa tuplasti ellei jopa triplasti sen verran mitä täällä Espanjassa menee.) No sitten illalla ulostauduttiin hostellista ja mentiin Sohoon, joka on sellanen yöelämän keskus. Käytiin siinä parissa paikassa, jotka ei ollu mun mieleeni alkuunkaan, vaan aivan liian fiinejä. Kun menit vessaan, ni vessapoika tuli peseen ja saippuoimaan sun kädet ym… Siinä se ilta meni mukavasti Ameriikan ihmisten kanssa. Mun ennakkoluulot osoittautu tosiaankin oikeeks, ne oli just sellasia yankee-stereotypioita. Niinku sellasia tynnyrissä kasvatettuja Amerikka-me-me-apinoita, jotka ei tiedä muun maailman asoioista mitään. (Siis miten punta voi olla isompi, ku dollari?, ai Eurokin vielä? eiks dollari ookkaan isoin?) Yks jäbä niistä oli ollu Irakissa tarkka-ampujana, eikä tuntunu tietävän koko Irakin sodasta yhtään mitään. No eipä niitten kanssa sitten mistään kovin fiksuista jutuista tullukaan juteltua. Silloin huomas oikeestaan ekan kerran vasta kunnolla juomakulttuureissa eron, eihän ne mitään ryypänny, vaikka kovasti uhos. Ne otti kaks kaljaa ja oli sitte kännissä. Ei mekään Ramin kanssa otettu, ku parit, koska oltiin suunniteltu elää aika hissulla budjetilla. No todellisuudessa rahaa meni kohtalaisesti ja budjetti alko kuseen heti ensimmäisenä iltana. Siellä, kun oli melkein Ibizan hinnat…

30.12

Aamulla nopee aamupala ja chek-outti hostellista. Sitten reput juna-asemalle säilöön ja taas menoks. Ensimmäisenä käytiin kattoon Nottinghamin palatsia, jonne saavuttiin juuri kreivin aikaan. Sotilaat oli pihalla jäpittämässä ja vetämässä sulkeisia ja paikalla oli katselemassa moni muukin turisti.

venttiseiska saanu juhlakuoret

Sen jälkeen heiluttiin kaupungille taas jotain reittiä ja päätettiin mennä tsekkaan British museum. Se oli aika iso ja hieno paikka. Siellä viihdyttiin pari tuntia, kunnes ei enää kiinnostanu kierrellä loputtomia huoneita. Illansuussa päätettiin, että oltiin nähty jo kaikki Lontoosta ja koska ulkona satoi vettäkin, niin oli paras vaihtoehto vetäytyä pubiin tappaan aikaa. Myöhään illalla sitten matkattiin takasin Stanstediin kenttäyötä varten.

käy kinkkuun kiinni vaan...

Maalimasta löytyy ainakin yks paikka, joka on samalla viivalla Suomen kanssa paskojen kelien kanssa. Se tuli selväks. No onneks vettä ei satanu kuitenkaan kauheen paljon, mutta melkein koko ajan sitä ripotteli vähän.

Tänään muuten jatkoin ensimmäisen kerran elämässäni kiertoviestiä, jossa jatkamisen kunniaks luvattiin huomiselle jotain tosi mukavaa yllätystä tiettynä kellonaikana. Jeeh, intoa täynnä…

31.12

Aikasin aamulla lento Roomaan. Taas oltiin aika väsyneitä. Heti lähettiin ettiin hostellia, joka oli ohjeitten mukaan keskustasta puolen tunnin kävelymatkan päässä. Metrolla ja bussilla sinne matka kesti noin tunnin. Dedlaini kiertoviestin ansiosta tulevasta mukavasta yllätyksestä lähestyi… Perille päästyämme ei oikeen tiedetty pitikö itkee vai nauraa. Meiän hostelli olikin leirintäaulue! Siinäpä se! No ei muuta ku respasta hakeen avaimet ja päikkäreille todella surkeeseen majotukseen. Neljän hengen dormi olikin neljän hengen mökki. No olipahan sentään ees mökki, ettei tarvinu ite veistää laavua ja nukkua pussissa.

Luxusmajotus!

Sitten illansuussa olikin jo aika valmistautua vuodenvaihteen viettoon, otettiin mökillä vähän aluks kuppia ja lähettiin kohti keskustaa. Päivällä oltiin saatu flaierit johonkin klubirundiin ja päätettiin ottaa osaa siihen. Parinkympin hinnalla oli tiedossa kolme klubia ja ilmasta juomaa. No, kusetustahan se oli, mutta hauskaa meillä kuulemma oli… Juu, suurimmaks osaks tai miltei kokonaan jengi, jota oli mukana, oli ulkomaalaisia. Kovin paljoo ei tullu italialaisia siis nähtyä sinä iltana.

uudenvuodentunnelmissa

Jossain vaiheessa sitten jokunen tunti vuodenvaihteen jälkeen siellä kolmannessa paikassa Rami sano että lähetään meneen (oli kohtis känässä). Lähettiin ulos ja mentiin huilaileen ja istuskeleen johonkin kadunreunalle, johon Rami tietysti nukahti heti ja ite häröilin jotain muuta. Hetken kuluttua siihen tuli sitten kolme paikallista kekkeruusia, jolloin tapahtu vääjäämättömästi jossain vaiheessa edessä oleva tilanne, mutta erikoisen ja uskomattoman hauskasti. Kaks tuli näköesteeks ja yks tökkäs mun rintaan pistoolin ja sano: ”mani mani”. Onneks ajatuksen kulku oli siinä illan ja yön juopotellessa lamaantunut niin nollaan, että en oikeen edes tajunnu mistä on kyse. Sanoin sille: ”nou mani sulle”, aloin siinä itekseen naureskeleen ja hyräileen Abbaa, ravistin Ramin hereille ja sanoin: ”meitä ryöstetään!” johon vanha ja viisas Rami sanoi: ”painukaa vittuun siitä!” ja me molemmat revettiin sairaalloiseen nauruun. Italiaanot siinä irvisteli keskenään jotain ja lähti meneen. Hyvin hoiti Rami tilanteen, pakko myöntää. Varsinkin, kun kaikki kommentit tuli sanottua SUOMEKS niille. Suomella on pärjättävä (Seppo Räty) ja tosi tilanteessa sillä näköjään pärjääkin ihan hyvin. Onneks jätkät ei ollu niin paatuneita kriminaaleja, että ois alkanu ammuskeleen ja onneks kadulla oli paljon ihmisiä ja onneks oltiin niin kännissä. Selvin päin ois voinu taskut lähtee tyhjäks. Sen jälkeen sitten lähettiin liikkeelle ja yritettiin suunnistaa metrolle, että oltais päästy mökille nukkuun, mutta eksyttiin johonkin kapeille, pimeille ja autioille kaduille. Siellä sitten huilattiin vähän aikaa ja naureskeltiin äskeiselle tilanteelle. Jatkettiin matkaa, kunnes löydettiin ihmisiä ja saatiin selville että ensimmäinen metro lähtee vasta parin tunnin päästä kasilta. No ei sitten muuta ku taxille, mökille 90€. Ei otettu taxia, vaan käveltiin metrolle. Kylmä oli tosiaan. Jumpattiin siinä ja nautittiin mukavan kirpeestä talvikelistä, kunnes päästiin metroon. Siellä sitten yllättäen herättiin päättäriltä, kun kuski tuli herättään. No ei muuta ku takasi päin ja päästiin oikeella pysäkillä pois. Sitten oli vielä rankka bussimatka edessä. Rankka siks, että oli pakko pysyä hereillä (ei toivookaan että Rami ois pysyny), koska bussi meni johonki tosi tosi kauas asti. No heräsin bussista just meiän pysäkillä ja herätin Ramin. Selvittiin. Jossain vaiheessa aamulla respan täti tuli esittään meille jotain vaatimuksia ja saatiin uudet kämppikset, pari japsityttöö.

1.1

Vuoden ensimmäinen päivä meni sitten aika mukavasti, nukkuessa. No ei sentään kokonaan. Hereilläoloaika neurettiin eilisille pyssysankareille. Ja käytiin kattomassa illanvalossa kaupunkia ja Vatikaanissa. Lähettiin tietysti taas niin myöhään takasin, että viimenen metro oli menny jo. Sillon tuli päästettyä suusta pari kirosanaa ja päätettiin alkaa vähän skarppaan näitten tilanteitten kusemisien kanssa. Taxi oli kallis, päätettiin ensin ottaa se vain bussiasemalle. Josko vaikka busseja menis vielä, ja niitähän meni vielä yks. Tässä kääntyi taas onni parempaan suuntaan.

Paavin majapaikka

2.1

Aamulla chekattiin pihalle ja lähettiin katteleen sitten ihan oikeesti mitä kaikkee nähtävää Roomassa oli. Voin kertoo, että paikka on tosi hieno. Sinne kannattaa jokaisen mennä käymään. Kuvat puhukoon puolestaan tästä päivästä. Roomassa oli hyvä juttu se, että bussit oli ilmasia!

Sirkus Maximus

Roomaaaa

ei oo joka kaupungin keskustassa tällästä

kolosseum

espanjalaiset portaat

Ei sitten muuta, ku yöks taas mukavaan lentokenttämajotukseen…

3.1

Aamulla lento Milanoon. Laskeutuminen sattu korvassa tosi paljon. Oli tulossa flunssa. Oli varmaan tullu vähän vilustuttua tossa vuoden vaihteen aikana. Heti ensimmäisenä hostellille päikkäreille. Ei, ei ollu huone valmiina vielä, mutta meillä oli oikeen hotelli, The best hotel. No pariks tunniks aamupalalle läheiseen kahvilaan ja sitten päikkäreille hotellille. Veto oli poissa aika hyvin. Nenä valu koko ajan ja kuumetta oli vähän. Käytiin siinä sitten vähän kattelemassa, josko kaupungista löytyis jotain kiinnostavaa. Mutta totta puhuakseni ei löydetty sieltä yhtään mitään, paitsi hieno kirkko. Ei sitten muuta, ku sairasteleen hotellille ja nukkuun. Päätettiin samalla, että huomena mennään käymään Venetsiassa, koska täälä ei oo mitään meitä kiinnostavaa. Taas naurettiin pyssysankareille…

Duomo illalla

auringonlaskua Duomon katolta

4.1

Neljä tuntia junalla Venetsiaan. Venetsia. Melkosen kummallinen paikka, ei auton autoo. Mutta veneitä on joo. Ensimmäisenä lähettiin paikallisliikenteellä, venebussilla johonkin. Oli muuten yllättävän kallis 5€. Mentiin Venetsian kaikista jeejeimpään paikkaan San Marcon torille. Siellä oli puluja. Niitä oli niin paljon, ettei mitään jarkee. Ja kaiken lisäks ne oli ihan sekasin, ne lenteli siä ihmisiä päin ja riehu ja tappeli vaan koko ajan. Olipa hienoo. Ja porukka oli niistä ihan sekasin. Syötti niitä innoissaan ja anto pulujen nokkia omasta suustaan jotain pullahötöö, pulujen!

h5n1 jäänyt unholaan

Sitten lähettiin käveleen poispäin ja eksyttiin ja kierrettiin ympyrää. Venetsiassa oli näemmä aika helppo eksyä. Kadut oli kapeita ja kaikki samanlaisia ja vettä oli joka paikassa vaikeuttamassa kävelyä. No otettiin sitten venebussi, mutta pummilla tällä kertaa. Käytiin vielä kattomassa huokausten siltaa ja taas veneellä pois. Sitten vaan päätettiin, että ollaan saatu Venetsiasta tarpeeks ja lähettiin meneen. Aika outo paikka oli. Noin kaheksan tuntia junamatkaa parin tunnin visiitin takia. Fiiliksiä laski flunssa ja kuume. Ja kieltämättä paikka oli yks niistä, jossa ois nainen voinu ollu miehen seuran sijasta parempi vaihtoehto.

kuinkahan nopeesti tottuu tähän, kun hakee unissaan postia

5.1

Päivä hengattiin etsien jotain hienoo kaupungilla, mutta ei löydetty oikeestaan mitään. Kierreltiin niin pitkään, kun jaksettiin ja sitten lähettiin lentokentälle hieman etuajassa, koska ei jaksettu enää heilua. Jo lentoja varatessa mietittiin, mitä me Milanoon mennään? Ei siihen löydetty mitään muuta vastausta, kun se, että sinne oli halpa lento Roomasta. No mitään ei etukäteen tiedetty Milanosta, eikä tiedetä oikeen jälkikäteenkään. Italia oli tosi mahtava maa, tai kaikki muut paikat siellä paitsi Milano ei oikeen säväyttäny. Edes paikallinen sälli ei osannu sanoo mitään hienoo nähtävää koko kylässä.

Illalla lennettiin Pariisiin. Sattu taas korviin kovin paljon. Hostelli oli ihan hyvällä paikalla. Ensivaikutelma Peace & Love hostellista oli aika kämänen. Respa oli baari ja paikka vaikutti muutenkin aika surkeelta. Nautittiin respassa yhtet ja sitten tulikin jo valomerkki ja oli aika mennä lepäileen mukavaan yheksän hengen dormiimme…

6.1

Aamulla herättiin virkeinä uusiin koitoksiin ja lähettiin kämppiksien kanssa vähän kierteleen Pariisia. Ensimmäisenä porukka halus vällttämättä mennä kattoon Jim Morrisonin hautaa, joka ei ihan hirveesti mua ja Ramia napannu, mutta kipiteltiin siinä letkan jatkona kuitenkin. Sitten kaikki muut lähtikin takasin hostellille ja me uusiseelantilaisen Joosepin kanssa jatkettiin Louvrelle ja sieltä Notre Damelle.

Notre Dame

Louvrelta

Sen jälkeen alko taas olla riittävästi turisteiltu yheltä päivältä ja oli aika siirtyä kapuan kautta takasi hostellille. Tehtiin vähän ruokaa ja alettiin maisteleen punaviintä. No se maistukin ihan hyvin ja lähettiin illalla porukalla johonkin baariin, ei mitään tietoa mihin. Siellä sitten ihan perushäröilyä ja jossain vaiheessa takasin hostellille ja unelle.

7.1

Pariisi 360 Eiffelistä kuvattuna

Ai ai, mikä darra! V!?!n tipaton tammikuu. Siitä tuli vain muutaman kerran tammikuussa… Päivä meni taas aika pahasti toipuessa, mutta lähti siitä sitten mukavasti käyntiin iltapäivällä. Sitten oli vuorossa vielä muutama pakko-nähdä-juttu Pariisissa: Riemukaari ja Eiffel. Nyt voin sen kertoo, että Eiffelille ei ainakaan voi mennä sillain ihan nopeesti käymään. Mentiin huipulle asti 320m:n korkeudelle kahdella eri hissillä ja jonotettiin yhteensä noin 1,5 tuntia ja sen jälkeen oltiin huipulla helvetillisessä kylmyydessä ja tuulessa joku kymmenen minuuttia ja lähettiin pois. Sitten olikin oikeestaan taas ihan riittävästi sekoiltu yhdelle päivälle eikä enää napannu. Vieläkin naurettiin pyssysankareille…

Riemukaari oli yllättävän iso, ei siis mikään ihan peruskaari

riemukaaren päältä pariisia

hmmmm, bling bling

8.1

Aamulla aikasin lento Barcaan, josta Rami lähti heti kohti Valenciaa ja mä lähdin seikkaileen vielä toiselle lentokentälle hakeen pikkupostipakettia itelleni. Porukat lähetti mun lumilaudan ja jotain vehkeitä sinne. Kiitos. Sain haettua ne sieltä,vaikkakin oli aika tuskanen parin tunnin reissu. Ois ollu jo kiva mennä heti takasin kotiin. Kyllä siinä sellanen pikkuväsy oli päällä, ettei paljo Barcaa enää kinnostanu lähtee tsekkaileen. Ja onhan siellä ny pari kertaa jo tullu aiemmin käytyäkin, vaikkei niillä kerroilla oo mitään tullu nähtyä, vaan keskitytty lähinnä olennaiseen. No sitten ehdin neljän bussiin kohti koti-Valenciaa. Ja illalla onnellisesti kotona.

Kaiken kaikkiaan reissulla oli tosi siistiä, vaikka aluks ei ois jaksanu ees lähtee matkaan. Tosi paljon tuli nähtyä kaikkee uutta ja hienoo. Mä vaan niin tykkään reissata. Japseja ja kinuja on kyllä joka paikassa niin paljon että oikeen ihmetyttää. Mut kait niitä sitten vaan on niin paljon.

Budjetista sen verran, että vaikka mitään varsinaista budjettia ei ollu määritelty, niin tuli kyllä ylitettyä kaikki odotukset. Ensinnäkin nyt vasta tajus sen että Ryanin lentoihin tulee melkein tuplat lisää hintaa, koska lennot on aina pienemmälle kentälle johonkin 100km:n päähän kaupungista, josta joutuu bussilla matkustaan vielä tunnin. Btw, kaikki lennot oli aikataulussa. Hostellit varattiin sen verta tyhmästi, ettei ollu keittomahdollisuuksia muuta ku Lontoossa ja Pariisissa. Niissä kylläkin sitten käytettiin niitä. Ja se Rooma… Niin, muutakin niistä hostelleista kannattaa tosiaan kattoo. Vähän tarkemmin, kun miettii ja kattoo asioita niin voi säästyä monelta hankaluudelta. Se on opittu nyt (ja monta kertaa aiemminkin). Ja kaikkiin nähtävyyksiin ja muihin juttuihin ois kannattanu tutustua jo etukäteen hieman paremmin, niin ois voinu saada irti hieman enemmän, jos se nyt edes on mahdollista. No eipähän tullu ainakaan mitään pettymyksiä, kun ei ollu kummempia tavotteita tai suunnitelmia minkään suhteen.

Hyvin kyllä ollaan opittu se, miten suurkaupungin näkee kokonaan nopeesti. Mitä järkee olla yhessä paikassa viikkoa, kun kaiken tarvittavan voi nähdä parissa tunnissa… Ja nähtiin ehkä niin paljon nopeessa ajassa kaikee uutta, että hienoista jutuista fiilistely kärsi pienoisen inflaation. Ei tossa paljoo tullu hehkuttua vaikka näki hienoimpia juttuja. Hmm, Eiffel.

Kotiin oli loppujen lopuks ihan kiva päästä. Tääl on ainaki vähän lämpimämpi, mitä noissa muissa kohteissa oli. Tää viikko tarvii pyhittää kokonaan descansaatiolle ja sitten taas viikonloppuna vissiinkin perjantaiyöllä lähtö ajeleen kohti Ranskaa. Sinne menen Zaragozan komppanian kanssa pyreneille laskeen viikoks. Ite en tiedä vielä oikeen mistään mitään. Mihin mennään? ja mihin mennään? Mutta eiköhän kaikki selviä aikanaan.

Sanoin muuten vuokranantajallekin, että häivyn täältä tammikuun aikana. Tarkemmin ajateltuna mun pitää siis löytää uus kämppä tän viikon aikana. Eli ei oo sittenkään sitä lepoa tiedossa. Nyyh.

Eipä tässä sitten tällä kertaa muuta kerrottavaa. Lisää kuvia saattaa tulla tonne kuvasivulle...

Hasta siempre!

jouluksi kotiin...

2006-12-25T14:16:00.000+01:00

Ei muuta ku FeliX navidad vaan kaikillle...
Ensimmäisen pysäkkinä oli ny sitte Suomi tällä tourilla. Jeejee, ruisleipää ja maitoo!
Kylläpäs on todellakin joulunen keli täällä!
Eihän sen joulupukin paran rekikään luistanu hiekalla.

Onhan täällä näköjään tapahtunu kaikkee sensaatiomaista...

torstaina matka jatkuu sitte eteenpäin ja ekana Lontooseen...

Italia

2006-12-20T14:20:00.000+01:00

Pisa ja Firenze 15.12-18.12

Italia, tuo pizzan muotoinen saappaiden luvattu maa. Siellä tosiaan syödään pizzaa, ja paljon. Pizzerioita on jopa enemmän, ku Tampereella. Tietysti perinteitä kunnioittaen söimme koko reissun ajan mitäs muutakaan, kuin sitä itteensä. Hiukan erilaista se on, mitä suomalaiset ählämit vääntää, mutta jotkut lätyt oli ihan hyviäkin. Italialaiset tosiaan on keksiny, että makua ruokaan saa rasvalla ja suolalla. Juustoo oli pizzoissa niin paljon, että toisinaan niitä ei vaan pystyny syömään. Ja mikä vielä suuresti ihmetyttää, siellä ei ollu ollenkaan sellasia normi suomalaisia ”räkälä”pizzerioita, vaan kaikki oli ravintoloita ja niissä oli ravintolahinnat. Edelleen propsit Suomen karvakäsille, jotka paistaa parhaita pizzoja!

Pisan jutut yöllä

Perjantaina päästiin illansuussa Pisaan, heitettiin kamat hostellille ja mentiin ettiin Pizzaa… Käytiin sitten kattomassa sitä kuuluisaa vinoo tornia, joka nyt ei kovin häävi ollu. Tai no vinossa oleva torni, mitä kattelee vuodessa miljoonat ja taas miljoonat turisit. Pisa siis on tollanen kälynen pikkukaupunki, jossa nyt vaan sattuu oleen vino torni, josta Galilei heitteli jotain palloja maahan aikoinaan ja mietiskeli fysiikan lakeja. Siellä ei sitten muuta ookaan.

ja päivällä

Lauantaina käytiin vielä katsomassa päivänvalossa paikat ja käytiin itse Tornissa, jonne makso vaivaset 15€ sisään. Jouduttiin koko ajan juokseen kelloja, vöitä ja laukkuja kaupittelevia todella ärsyttäviä neekereitä pakoon.

Tornissa oli tällänen varotuskyltti. Käveleminen kierreportaissa oli yhtä vaikeeta, kun laivalla kovalla myrskyllä ja pikku punssissa tietenkin.

Sitten lähettiin junalla Firenzeen. Junassa jouduttiin maksaan vitonen lisää kommarille, koska ei oltu leimattu lippua. (mistä senkin ois voinu tietää?). Firenze olikin sitten vähän erilainen siti, kun Pisa. Siellä oli vähän enemmän nähtävää. Jos tykkäät paljon historiasta, museoista ja turistipaljoudesta, mee sinne. Firenzessä oli jos jonkin näköstä veistosta ja patsasta ja kirkkoo. Pari päivää ei riitä, ei sitten millään, jos haluaa nähdä koko Firenzen. No mehän siellä ei oikeestaan paljo mitään ehditty näkeen, muuta ku päälisin puolin kaupunkia siellä hengaillessa. Vaikka oltiinkin ns. low seasonin aikaan siellä, niin turisteja pörräs koko ajan joka paikassa niin paljon, ettei oo mitään järkee. Ja turismi on Italiaanojen ahneuteen vaikuttanut aikas kovalla kädellä, sillä jopa kirkoissa piti laittaa rahaa koneeseen, että sai pariks minuutiks valot osottaan jotain kuvaa seinässä. Ja eurolla sai kynttilää muistuttavan lampun palaan. Mitään et täällä saa ilmaseks, et ees valoa. Jep.

ystävä hyvä, käytä junaradan ylittämiseen alikulkutunnelia...

Siellä oli aika lailla kaikki samanlaista, kun täällä Espanjassakin. Ei oikeestaan koko aikana edes huomannu, että ois eri maassa. Johtuisko sitten vähän siitäkin, että tässä on tullu viime aikoina reissattua jonkin verran ja erilaisiin maisemiin on alkanu jo totttuun. Paitsi kieli nyt oli tietenkin vähän erilainen, siis vain vähän. Jopa meikäläisen huonolla Espanjalla pysty jotain sanoja ymmrtään… Ciao, tutti, bella, siinä kaikki sanat mitä tarvii pärjäämiseen…

Patsaat oli hienoja

...mutta aika kipeitä. Kaikissa tapeltiin munasilteen tai raiskattiin.
aikamoisia raakalaisia noi tuon ajan herrat ollu

Italian poliisi ajaa Hiacella

...ja golf-autolla ja...

Lennot oli Ryan airilla. Myöhässä oli joo, mutta ei sovi valittaa 47€ menopaluun hinnasta. Edelleen ihmettelen, mistä ne voittonsa repii. Kertokaa ihmeessä jos joku tiedätte…

Niin joo, tentit ohi. kaikkien mun kahden kurssin työt taitaa olla aikalailla finaalissa nytten. On se muuten kummallista, miten täällä voi päästä tenteistä ihan nollilla läpi. Ja noi tenttitilaisuudet on vähä lepposampia täällä, mitä ne Suomessa on. Ensinnäki viimenen luentoaihe käytiin just ennen tenttiä läpi, koska se oli jääny aikasemmin käymättä. Tentin aikana luokassa oli kauhee möly ja porukka jutteli keskenään. Proffa sieltä huuteli välillä: ”kamoon, älkää ny, tää on yksilötentti…”

bussilla pääsee mihin vaan haluaa

Juu tulipas ahkeroitua kouluasioita paljon tällä lukukaudella. Nyt loppuu vähäinenkin pingotus ja alkaa ihan virallinen loma, joka kestää ja kestää. Täällä Espanjassa tuntuu olevan lomaa melkein saman verran kun kouluakin, siis virallista. Mullahan sitä on noin kuus päivää viikossa... Ja nyt ehkä joutuu riipaseen pienet loman alkamisen kunniaks.

Morje!

El road trip v.2 etelä

2006-12-12T12:51:00.000+01:00

Eli autoreissu Etelä-Espanjaan 1.12-10.12

1.12

Perjantaiaamulla olikin sitten tilanne reppu selkään ja menoks. Vuokrattiin kymmeneks päiväks Peugeot Partner, oli siis ainakin tilaa riittävästi jopa autossa nukkumiseen. Mentiin Markuksen kanssa hakeen auto vuokraamosta ja otettiin ensimmäisenä suunta kohti Albacetee, missä pysähdyttiin kaupassa käymään, ja mm. ostettiin makuupussit, koska suunnitelmana oli säästää hostelliöissä. Matkaoppaamme Lonely Planet sano, ettei Albacete tule ikinä voittamaan ainakaan kauneuskilpailua, ja se on varmasti totta. Vaikkei siellä sen koommin mitään katteltukaan, näytti se melkosen rumalta. Sen jälkeen jatkettiin Cordoban kautta Sevillaan asti, jossa oltiin perillä illalla.

Aika hieno silta

Ensimmäinen ilta menikin siinä autolla ajellessa ja etsiskellessä itse Sevillan keskustaa. Sitä etsittiin varmaankin muutama tunti. Ei oo kovin helppoa aina ajaa haluamaansa paikkaan ihan oudossa kaupungissa pimeällä. Vaikkei itte ajamisessa kai mitään vaikeuksia oo, mutta paikkojen löytämisessä. Se me huomattiin hyvin jo viime retkelläkin. Jos ei tiedä mihin haluaa mennä, niin on hyvä lähtee vaan beesaan muuta liikennettä. Muuthan yleensä tietää, minne ne on menossa. Sevillakin on melko suuri kaupunki, heti Valencian jälkeen Espanjan neljänneks suurin, n. 710 000 ihmistä. Keskustaa katteltuamme autosta käsin lähettiin sitten ettiin sopivaa paikkaa, jonne voitais laittaa auto parkkiin ja nukkua autossa yön yli.

2.12

Nukuttiin hyvin yö autossa ja lauantaiaamuna vesisateen ropina autonkattoon herätti meidät. Melkein koko päivä olikin sadetta, jonka takia ei lauantaina tehty oikeestaan mitään kummempia. Suihkuun pääsyä yritettiin toteuttaa ja keksittiin, että uimahallissahan se ois mahdollista. Parin puhelun Valenciaan googlettaja Ramille ja kartasta etsimisen jälkeen tiedossa oli valikoimana peräti kolme uimahallia. Yhtä ei ollut olemassa, yks oli uimakoulu ja sitten ei jaksettu enää ettiä viimestä. Illalla käytiin sitten syömässä ja leffassa kattoon uus doblecerosiete eli Bondi. Dubattuna tietenkin! Oli aika koomisen kuulosta toi ”me llamo Bond, James Bond”, mutta Bondi on aina Bondi, jopa dubattuna… Sen jälkeen katteltiin vähän aikaa meininkiä kadulla, mutta ihmeeksemme huomattiin, että Sevillassa ei näyttänyt olevan minkäänlaista yö-aktiviteettiä. Muutamia ihmisiä siellä täällä. Taas oli aika viettää autossa yö.

toinen silta

3.12

Sunnuntaina herättiinkin aurinkoiseen päivään ja riennettiin heti ettiin sitä viimestä oljenkortta peseytymiselle. Tunnin tai parin pörräämisen jälkeen se löytykin, mutta oli yksityinen ja ei siis meille avoin. No, ei sitten päässy suihkuun vieläkään. Tehtiin sitten ihan perus turistikierros ja käytiin Alcazarissa, joka on sellanen aika hieno puutarha tai vastaava joka on linnan muurien sisällä. Se oli niin hieno paikka, että siellä olis darra hävinny alta aika yksikön. No onneks ei tarvinnu sitä ominaisuutta koittaa.

oon varmaan tullu vähä hulluks, mutta tykkäsin tästä puutarhasta...

Sen jälkeen palloiltiin pitkin tosi epäselvää vanhaa kaupunkia ja sen kapeita katuja ja etittiin seuraavia paikkoja. Päädyttiin sitten vähän ajan päästä siihen ihan viereen katedraaliin. Se on siis yks maailman isoimmista kirkoista, joka ei sinällänsä kuulosta sellaselta paikalta mihin menisin innoissaan, mutta oli kyllä aikas mahtava rakennus. Sisällä oli kaikkee en oikeen tiedä mitä, mutta hienon näköstä kuitenkin. Ja mainittakoon vielä, että siellä on myös Kolumbuksen hauta. (Lonely Planet kylläkin väittää että siellä ois ite Kolumbuksen rääppeiden sijasta hänen poikansa) Sit kiivettiin kirkon torniin, joka on yli 90 metriä korkee. Sieltä näkyi aika kivasti koko Sevillan maisemat. Kirkon jälkeen kierrettiin vielä vähän kaupunkia ja sitten olikin jo aika vaihtaa maisemia. Otettiin seuraavaks suunta kohti Jereziä. Jerezissä oltiin siinä aika myöhään illalla ja etittiin sopiva hostelli. Löydettiinkin ihan kiva, josta sai valita meneekö hotellin ovesta sisään ja maksaa huoneesta paljon,vai sitten hostellin ovesta sisään ja maksaa vähän. Otettiin tietysti jälkimmäinen ovi ja maksettiin kahden hengen huoneesta 35€. Aika juhlaa oli päästä lotraan kuumaan suihkuun ja ihan oikeeseen sänkyyn.

katedraali ulkopuolelta, ei mahdu yhteen, eikä kahteen kuvaan

huonekorkeus oli toista luokkaa, kun meitsin kämpässä

plaza España de Sevilla

4.12

Aamulla lähdettiin suorittaan Jerezin turistikierrosta. Se ei mikään kovin kummonen kaupunki oo tälläi talvella, mutta kiva pikkukaupunki. Taitaa sen paikan riennot keskittyä aika pitkälti mopokisoihin tossa keväällä. Kierreltiin parissa tunnissa oikeestaan kaikki mitä haluttiinkin nähdä. Sen jälkeen päätettiin lähtee kattoon, millanen se kuuluisa rata sitten on. Autolle päästyämme huomattiin tuulilasilla parkkisakko, 72€. No naureskeltiin ja kirottiin vähän aikaa ja lueskeltiin sitä vähän tarkemmin, niin sen pysty peruuttamaan seittemällä eurolla, mutta tunnin sisään siitä, kun se on annettu. Eri meininki täälläpäin. Ja me oltiin muutama tunti myöhässä siitä. No käytiin sitten poliisiasemalla kysymässä miten ja minne se pitäis maksaa. Siinä ne meille naureskeli ja kerto ettei meiän sellasia kannata maksaa, vaan repiä lappu ja heittää meneen. Ei ne niitä sakkoja lähetä toisiin provinsseihin. Ihan mukavia poliiseita oli. No sen jälkeen sitten lähettiin radalle, mutta epäonneksemme sinne ei päässy sisään, koska siellä oli F1-testit käynnissä. Masentuneena lähettiin ajaan seuraavaan kylään, Gadiziin.

maisemia Jerezissä

aika hauskaa, 24 lämmintä ja kaukaloon luisteleen

Kierrettiin Gadizissa ympäriinsä pimeeseen asti ja otettiin seuraavaks suunnaks Euroopan eteläisin kolkka, surffimesta Tarifa.

täällä oli paljon vihreetä

auringonlasku Gadizissa

Saavuttiin Tarifaan perille myöhään illalla. Ajeltiin autolla pitkin minikaupunkia, joka on verrattavissa Ibizaan. Ainoastaan biletys ja klubitus on vaihdettu surffaamiseen, tarkemmin itse asiassa suurin osa kite-sellaiseen. Kaupungissa on pari ruokakauppaa ja miljoona surffikauppaa ja –koulua. Käytiin siinä sitten Surf-Kebabissa iltapalalla, jossa itse kepastokin oli surffilaudan muotonen. Rakastuin tähän kaupunkiin heti ja ajattelin että tänne mä muutan ens kesäks asuun. Ainoo vaan, että pitäis vissiin harrastaa sitä surffausta. Kyllä se varmaan kivaa on ja tarkotuksenahan ois huomena koittaa. Muutenkin ko. paikka oli erilainen, yleisien kulku-/vapaana jolkottelevien koirien sijasta täällä oli kulku-/vapaana jolkottelevia hevosia. Pari kappaletta nähtiin sellasia tien poskessa mässäilemässä herkullista vihreää nurtsia, joka kovasti pisti mietiskelemään. Sitten olikin taas aika nukkua autossa.

5.12

Herätys autosta, pihalla tuuli ulvoo. Vinkuu sitten ihan kunnolla. No ei kai ne harrastukset muuten onnistuiskaan. Tuulee vähän liikaakin. Emmä tykkää noin kovasta tuulesta. Ja täällä tuulee aina, ei tullu illalla mieleen. Aaltoja ei sitten ollu, keli oli vähän huono ja kylmä, eikä napannu mennä veteenkään. Lähettiin kaupasta hakeen aamupalaa. Sit lähettiin ajaan ja ajettiin vaan pois kaupungista. Ei käyty surffaamassa, ei. Pysähdyttiin vuoren päälle jonkinlaisen kioskin pihaan katteleen merelle näkymiä. Täällä oli tosi paljon tuulimyllyjä, ei mikään ihme tuuliolojen takia. Niitä oli sellasia ”vähän” vanhemman näkösiäkin, jotka piti oikeesti aika kovaa ääntä, joten ei se mummojen narina niistä sitten oo ihan turhaa. Vähän aikaa ihmeteltiin niitä ja myös sitä, kuinka lyhyt matka täältä on Afrikkaan, siis tonne leijonien ja kirahvien savannille. Siinä se Marokko näky ihan muutamien kilsojen päässä (lautalla 35min), mistä niitä mustia ui ja tulee ties millä lautoilla tänne joka päivä paremman huomisen perässä.

horisontissa Afrikka

Jatkettiin siitä sitten Algecirasin suuntaan ja sitä kautta Gibraltarille eli tuonne ihanaan Brittien ’siirtomaahan’, jossa siis puhutaan englantiakin. Passintarkastuksen kautta (jossa tarkastettiin että passi on, ei siis katottu kenen) jälkeen oltiin sitten UK:ssa eli espanjaks RU:ssa. Joo, se oli sitten aikamoinen turistirysä, en oikeestaan tiedä mitä sieltä edes halusin nähdä, kunnes Markus sano, että siellä kukkulan päällä on apinoita. No halusinhan toki käydä meikäläisiä moikkaamassa. Harmi vaan, että ylös menevä cable-car ei ollu toiminnassa kovan tuulen ansiosta. Ja mälvättiin siinä niin kauan muiden asioiden kanssa, joten ei ehditty enää valosan aikana kunnolla tekeen kukkulalle visiittiä rock-tourilla eli taxilla, joka kysy meiltä: ”you wanna see the apina?” Poistuttiin sitten taas Espanjan puolelle La Lineaan, joka on taas yks niistä ei niin kovin hienoista kaupungeista, jossa vietettiin ilta ja seuraava yö.

koko Gibraltarin suuri kallio on täynnä luolia,
jotka on ollu joskus jossain sotilaskäytössä

6.12

Aamulla sitten tehtiin uusi rajanylitys apinoiden planeetalle ja päästiin vuoren päälle. Siellä oli aika mageet vistat koko Gibraltarille ja salmen yli savanneille ja viidakkoihin. Ja sainpahan nähdä ainaki ne apinat ja luolat. Ja olihan siellä joku niistä maailman seittemästä ihmeestäkin, mutten kyllä ymmärtäny, mikä se oli. Sen jälkeen käveltiin vähän pääkadulla ihmisvilinässä ja päätettiin lähtee rajan taakse syömään vähän halvemmalla. Sieltä löydettiinkin hyvä pikku-pizzeria, josta sai varmasti Espanjan parhaat pizzat, jee. Maha täynnä olikin aika taas nostaa kytkintä, kohteena todellinen kesärysä Costa del sol ja sen kaupungit. Ajeltiin rantaa pitkin kohti Fuengirolaa mm. Marbellan kautta. Sitä ei tarvinu käydä tsekkaamassa, koska olin just pari viikkoo sitten kattonu Uuno Epsanjassa, joten tiesin jo kaiken sieltä. Miksi sitten Fuengirola? Koska eräs ennestään tuntematon suomalaistyttö Fuengirolasta soitteli Markukselle ja päätettiin mennä moikkaamaan ja ehkä pienoisena taka-ajatuksena oli yösija.

Gibraltar kukkulalta kuvattuna

pari apinaa

Gibraltarilla oli kummallista, kun jengi puhu Englantia. Fuengirolassa pärjäs hyvin Suomella! Sielä asuu pieni tai oikeestaan iso armeija suomalaisia, siis jotain tuhansia. Markus näytti vähän paikkoja sieltä. Tiesi siis aika hyvin mestat, koska oli viettäny siellä kaks kuukautta pari vuotta sitten. Ehtoolla mentiin sitten Reflaan, eli suomalaiseen ravintolaan, jossa oli menossa itsenäisyyspäivän illallinen ja telkkarista tuli linnanjuhlat. Tiskiltä oli pakko tilata heti suomalaista Karhu-olutta ja yksi kappale Iltasanomat-lehtiä. Huomas hyvin ainaki yhen eron suomalaisissa ja espanjalaisissa. Täys ravintolallinen suomalaisia ei saa yhtä kovaa mölyä aikaan, kun kourallinen välimeren jengiä. Vaikka vaan istuttiin ja pällisteltiin tylsiä linnan hippaloita, ei tehny ollenkaan mieli lähtee pois. Hetkeks tuli jonkun verran kotoinen fiilis ja ehkä jopa siis pienoinen koti-ikävä.

kylläpä tuntu kotoisalta, olin hetken onnessani

Jossain vaiheessa kuitenkin päätettiin lähtee meneen ja oltiin taas saatu parkkisakot. Tällä kertaa ainoostaan vähä reilu 60€ ja myös 24h aikaa perua sakko automaatissa kolmella eurolla. Mikähän järki tässä nyt onkaan, mutta hyvä meidän puolesta, jos sitä nyt oikeen edes ymmärrettiin… No tottahan toki me se peruttiin, jos osattiin se oikein tehdä. Sitten käytiin tsekkaan ’Funkkua’ ylhäältä päin kukkuloilta ja löydettiin hyvä yöpymispaikka merinäköalalla. Ei tullu yösijaa.

Fuengirola pimeellä

takana samat maisemat

7.12

Aamupalalle Thelman pullapuotiin vetään karjalanpiirakoita munavoilla suomalaisen kahveen kera. Maistu muuten kohtalaisen hyvältä. Miksköhän ei oo espanjalainen keksiny tollasia herkkuja tehdä? Sieltä sai myös ostaa ruisleipää ja muuta Suomimatskua. Aamiaisen jälkeen lähettiin ettiin punttisalia. Viime päivät oli menny niin letkeillen, että piti saada vähän irroteltua, meinaan paskoja varpaista ja kainaloista. Eka puntti, joka löydettiin, oli vähä turhan bling bling. Kertamaksu kympin, jonka ois kyllä periaatteessa siinä vaiheessa voinu suihkusta maksaakin, mutta päätettiin ettiä kuitenkin halvempi. No löydettiinkin sitten toinen mesta puoleen hintaan ja se kelpas vallan mainiosti. Sit oli pakko lähtee vähän soppaileen hanskoja ja pipoo, koska suunniteltiin menevämme huomenissa kohti Granadan lumihuippuja, Espanjan laskettelumekkaa, eli Sierra Nevadaa. Juu, hanskat löyty ja pipokin. Lähettiin tapaamaan suomalaistyttöjä Funkun viereiseen kylään Mijakseen. Matkaa oli varmaan jotain 10 kilsaa ja meillä meni autolla suunnistukseen aikaa noin kolme tuntia ennen, kun löydettiin perille. Kadut oli kapeita ja yhdessä kurvissa heiluttiin kolmella pyörällä tilanteessa, jossa ei enää päässy taakse päin ja edessä oli auto ’hätävilkkuparkissa’ (saa siis parkkeerata ihan mihin vaan, kun jättää vilkut päälle). Vähän aikaa siinä tööttäiltyämme kipitti auton omistaja siirtään auton pois ja päästiin jatkaan matkaa. Päästiin perille ja puheltiin tyttöjen kanssa Sierra Nevadan mahkuista ja kaikki oli innoissaan, paitsi Carita kuumeessa. Ja yöpymismahkutkin kielsi vuokranantaja. Oltiin aika surkeita. Käytiin sitten vielä illalla hengailemassa keskustassa ja syömässä, kunnes mieliimme tupsahti yhtäkkiä jostain taas se hostellin sängyn ja suihkun helmi fiilis. Ei sit muuta ku ottaan kahen hengen huone Nevadasta (hostelli Funkussa, ei siis Sierra Nevadassa), joka sekin oli suomalaisomistuksessa. Saatiin tingattua vähän hintaa ja alettiin sitten oikeen rehvasteleen ja otettiin kämppä kaheks yöks, koska olihan mäen jälkeen päästävä kuivaan kamat ja nukkuun sänkyyn ja Granadassa oli kaikki hostellit täynnä.

talonpoikien huudit

8.12

Lähtö ennen seiskaa kohti Sierraa, Kata lähti mukaan. Perille päästiin joskus ennen yhtätoista. Keli oli kaikkee muuta, ku hyvä. Vettä tuli niinku kotoSuomessa joulukuisena syysiltana. No jonkun aikaa siinä odoteltiin josko keli paranis. Ja paranihan se, silloin kun oltiin ajettu kilsa alaspäin vuorta. Siinä vaiheessa oli kuitenki jo liian myöhä mennä takasin. Ja hissitki oli suljettu, kertoi radiotäti jälkeenpäin. No sittenpähän oli aikaa kattella ite Granadaa. Ajateltiin mennä tsekkaan jotain tosi mahtavaa Alhambran linnoitusta ja kun tovin sitä etsittyämme vihdoin päästiin perille, olikin liput siltä päivältä myyty jo loppuun. Ei sitten menty sinnekään. Käytiin syömässä, näytettiin takapuolta Granadalle ja takasi Funkkuun. Siinä oli melkosen turha reissu, mutta tulipahan heiteltyä lumipalloja, mikä ei muuten taida olla enää Tampereen korkeudellakaan mahdollista nykyään. Sovittiin, että huomena mennään uudestaan koittaan onnee, mutta oltiin tällä kertaa viisaita ja käytiin locutoriossa tsekkaan netistä Sierran tilanne. Siellä on avattu vasta pari vihreetä rinnettä, joten päätettiin jättää reissu odotteleen tulevaisuuteen. Illalla käytiin sitten taas suomiravintolassa pelaamassa bilistä ja juomassa suruun pari kaljaa. Sit nukkuun.

ei päästy laskeen, ei

9.12

Pitkät yöunet ja taas Thelman pullapuotiin vetään karjalanpiirakoita aamupalaks. Ja taas oltiin hetki Suomessa… Se riittikin sitten ihan hyvin ja alko mennä hermo niihin suomalaisiin juppieläkeläisiin, jotka vaan on mun mielestä tosi ärsyttäviä, enkä tiedä miks. Käytiin kattelemassa vähän vielä paikkoja ja noustiin myös viereiselle kotkien vuorelle hissillä, josta oli muuten melkosen buenat vistat. Vaikka nää costa del solin mestat on todellisia kesärysiä, joita oon aina vihannu, niin jotenkin tykkäsin kyllä näistä kaupungeista aika paljon.

näkymä vuorilta Fuengirolaan

Otettiin sitten auto alle ja lähettiin ajaan kohti pohjosta, mutta pysähdyttiin heti Malagaan tarkastaan Markuksen skedemestat ja muutenkin Malagaa. Malaga näytti aikamoiselta joulukaupungilta. Jouluvaloja ja kaikenlaista joulukrääsää oli niin paljon, etten oo missään nähny sellasta ennen. Vaikka se oli vähä överiä, niin se oli toisaalta ihan hienoo. Kadut oli täynnä porukkaa ja ihmiset oli ihan vaan hengailemassa kaupungilla ja kattelemassa kaikenlaisia elämäntapataiteilijoitten esityksiä. Ihan eri meininki, kun Suomessa. Aika hulvaton oikeestaan.

jouluvaloja

tää oli aika hauskan näköstä

Malagasta eteenpäin ei sitten ollu tietoo vielä, mihin mennään. Lähettiin pohjoseen päin ajaan ja matkalla lueskeltiin Lonely Planettia ja päätettiin mennä Almeriaan, koska siellä on paikka, jossa on kuvattu länkkäreitä. Sinne päästiin taas myöhään illalla perille. Almeria näytti illalla ihan ok mestalta, mutta totuus oli hiukka toisenlainen päivänvalossa. Heti keskustasta poistuttuessa alkaa aikamoinen getto ja slummit.

erilaiset maisemat, kun Fuengirolan satamassa

Reissun vaikein yöpaikan etsiminen oli ehdottomasti täällä. Seutu oli vähän sellasta, että ihan mihin tahansa ei tehny mieli jäädä parkkiin ja nukkuun. Pörrättiin ympäriinsä pitkälti toista tuntia ja loppujen lopuks päädyttiin ihan kohtalaiselle seudulle, johon uskalsi jäädä nukkuun.

10.12

Aaumulla painettiin ensimmäisenä aamiaiselle lähistöllä olevaan kahvilaan. Tai oikeestaan se oli aikamoinen törkynen räkälä, missä oli joku muukin asiakas tissuttelemassa viskiä aamiaiseks. Paikka oli niin karsee, sellanen mitä ei Suomessa oo ollenkaan. Baarin nurkassa asui papukaija joka sieltä huuteli kokoajan jotain. Siitä sitten lähettiin kohti Minihollywoodia.

täälä on kuvattu mm. Zorroo, Hyviä pahoja ja rumia
ja monia Clintin ja John Waynen leffoja

Se on parinkymmenen kilsan päässä Almeriasta erämaassa, joka muistuttaa enemmän Arizonaa, kun Espanjaa. Siellä on kuvattu kymmeniä länkkäreitä. Tai itse asiassa siellä oli niitä mestoja kolme kappaletta. Mentiin niistä suurimpaan, joka mun mielestä ei ollut ihan hintansa väärti paikka. Tai oikeestaan aika herja. Siinä kyljessä oli sitten eläintarha, en tiedä miks, mut siinä se vaan oli. Tää oli kyllä yks niistä paikoista taas, missä turisti kynitään puhtaaks. Päivä siellä saatiin kuitenkin kuluun ja iltapäivällä päätettiin lähtee takasin kohti Valenciaa.

Matkalla autovuokrausfirmasta soitettiin, että ne sulkeekin jo tuntia aikasemmin kymmeneltä ja jos tullaan sitä myöhemmin, meidän pitää palauttaa auto lentokentän parkkikselle 13-rvilille. Vietiin auto sinne ja siellä oli auto, jonka laseihin oli liimattu paljon tän firman mainoksia ja ikkuna vähän raollaan. Selvä peli, jätetään auto sinne ja tiputetaan avaimet ikkunanraosta toiseen autoon. Ja sitten himaan.

tovverta karut maisemat siä minihollywoodissa

Las conclusiónes

Niinkun arvata saattaa, seuraavana päivänä vuokrafirmasta soitettiin ja kysyttiin, missä on auto ja avaimet… Juu, siellähän ne, ei ollu löytyny.

Ajaminen Espanjassa on aika siistiä. Kaupungeissa on vähän kaoottista välillä, mutta tietä saa, kun röyhkeesti menee. Vähä tarttee kuunnella tööttiä ja kattella käsimerkkejä välillä, mutta hyvin menee. Täällä pienienkin kaupunkien keskustat tuntuu paljon isommilta, kun Suomessa, koska täällä ei tunneta sellasia lähiöalueita, mitä Tamperella on Teiskot summuut takapuskat. Kaupungit vaan alkaa ja loppuu. Espanjalainen tykkää tosi paljon liikenneympyröistä. No sehän selvittää tosi paljon liikennettä, paitsi kun siellä menee viis autoo rinnakkain, ympyröissä on sisällä liikennevaloja ja väistämisvelvollisuudet vähän vaihtelee ympyrästä riippuen (joskus toisesta suunnasta eri, kun toisesta). Teiden opasteetkaan ei aina oo ihan selkeitä, vaan jossain ympyrässä on yks viitta ja loput suunnat saatkin sitten arvata ite. Tän ongelman kanssa tuli hajoiltua kerta jos toinenkin. Mutta ei suinkaan kaikki ole negatiivista. Suomen maantieverkosto on aika olematon tänne verrattuna. Tiet on paljon parempia, mihin Suomessa on tottunu. Siis paremmassa kunnossa ja niitä on enemmän. Joka kaupunkien välillä saatiin valita parhaimmillaan kolmesta reitistä, mikä otetaan. Mahkuina oli tavallinen ’tie’, autovia ja autopista, siis paremmuusjärjestyksessä ja autopistalla joutu maksaan tietullia. Pääasiassa kuljettiin aina sellasia reittejä pitkin, missä ei tarvinnu maksaa tulleja, vaikka niissä ehkä pääsikin vähän hitaammin. Aikaahan meillä oli reilusti.

Luulin aluks, että Suomi on kova joulumaa ja että vaan Suomessa on kaduilla hienoja jouluvaloja, mutta niin on täälläkin ja näyttää, että täällä siihen panostetaan oikeen kunnolla rahaa. Kaupungit on muutenkin aika paljon hienompia, mitä suomalaiset. Niissä on paljon nähtävää ja täällä on tosi paljon historiaa, joka on ihan uus juttu meikäläiselle. Aikasemmin en ollut ikinä edes kuvitellu, että kaupunki voi olla kaunis, mutta niin se vaan on. Tampere ei.

suurin piirtein tällänen reitti ajettiin

Meillä oli reissuun nyt 10 päivää eli tuplasti enemmän aikaa, kun viime reissuun. Se oli hyvä, ettei tarvinnu ajaa kokoajan, vaan pääsi vähän huilaanki. Eikä ollu kiire mihinkään. Oma auto nyt on ehdoton juttu tälläsillä reissuilla. Ei tarvi olla mistään reiteistä tai aikatauluista riippuvainen, on aina säilytyspaikka tavaroille ja tarvittaessa yöpaikka, jota siis käytettiin kuutena yönä. Kilometrejä kerty mittariin yhteensä n. 2800, eli aika lailla sama matka, mikä täältä on Tampereelle. Paljon tuli nähtyä kaikenlaista, mutta paljon on myös näkemättä. Yks road trippi ois tarkotus vielä tehä tonne luoteeseen La Coruñan suunnalle, sitten ois koko Espanja tullu kierrettyä. Nyt täytyy huilata ja ladata vähän akkuja. Kolme tenttiä tällä viikolla ja ens viikonlopuks Italiaan.

Näkyillään.

Pari sanaa tulevaisuudesta

2006-11-30T20:02:00.002+01:00

Ollaan tossa jätkien kanssa naureskeltu, että täälähän pärjää vieläkin pienemmällä sanavarastolla, mitä silloin aikasemmin luettelin. Ei oikeestaan tartte osata, kun ’para mi tambien’, sillä pärjää ravintolassa, kioskilla, baarissa, parturissa ja missä vaan. Ainoo pointti vaan on, että kannattaa kattoo tarkaan, mitä edellinen saa. Tai jos haluaa jännitystä niin jättää kattomatta. Ja jännitystä saa joka tapauksessa, kun ei ymmärrä kuitenkaan mitään. Helppoa tämä Espanjan kieli, eikö vain...

syömässä espanjankurssilaisten kanssa, mikä kuva!

Viime ajat onki tässä menny ihan opiskellessa. No ei ny sentään, tulihan tossa jotain kylläkin tehtyä, mutta aika paljon on ollu taas kaikenlaista hurlumheitä menossa. Kivaa on ollu ainaki ja vähä hauskaakin. Tässähän alkaa melkein kohta jo joulu olla ovella ja sitten heti sen jälkeen alkaa kaiketi seuraava vuosi ja puolen vuoden vaihtarit alkaa vetää jo viimesiään. Ite en ainakaan oo vielä ehtiny oikeestaan tekeen paljo mitään, vaikka tässä ny paljon on tulluki tehtyä.
Tai siis kiire on ollu koko ajan jonnekin ja aloilleen ei oikeen oo ehtiny asettua, eikä ihan äkkiä ehdikään. Joten sellasena pienenä vinkkinä tulevaisuuden vaihtareille voin sanoo, että ei kannata ees harkita lähtöö puoleks vuodeks vaihtoon, jos haluaa ihan oikeesti jotain oppia ja nähdä. Se menee todella nopeesti!

mentiin sellasta kisaa,
että kuka seisoo yhellä jalalla pisimpään ton pyramidin päällä.

...seuraavana päivänä kirjoteltiin Maijun kipsiin...
totta, mutta jalka meni muussa häslingissä

Sitten asiaan, eli 1.12-10.12, siis huomenissa ois tiedossa road trip tonne Espanjan eteläpuolelle Andaluciaan. Tarkotuksena ois mennä koluaan taas vähän eri mestoja, mitä viimeks. Ja tällä kertaa pikkasen paremmalla aikataululla, eli nyt on aikaa vähän huilatakin välillä, eika tartte vetää kaksataa lasissa kokomatkaa. Mennään siis ainakin/ehkä kattoon miltä näyttää Sevilla, Gibraltar ja apinat, Tarifan surffimestat, Costa del sol, Granada ja Sierra Nevadan laskettelunyppylät ja sitten rannikkoo pitkin takasin ehkä Murcian ja Alicanten kautta. Siinä ois noin abaut alustava suunnitelma (jota joskus puhuttiin), mutta siihen tulee aika lailla vielä varmasti mutkia matkaan ja suunnitelmiin muutoksia. Vielä ei tosin oo ihan tarkkaa tietoa millä poppoolla sinne lähetään, Rami on ehkä kipeenä, arpoo vielä. Vuokrattiin iso auto ja tällä hetkellä ehkä ollaankin lähössä kaksin Japen kanssa. No ainakin on sitten tilaa...

Sitten ois tos 15.12-18.12 vuorossa reissu moikkaan Pisan kaltevaa ja hengaileen Galileon jalanjäljille. Pisa ja Firenze tuolla buutsimaassa, lennot ja hostellit varattuna jo.

22.12-8.1 ois sitten tommonen pienimuotoinen tour de Europa. Luvassa ois matkustelua ja lentelyä mm. aluks Barcaan sitten Lontooseen ja uudeks vuodeks heittään läpyt paaville Roomaan ja sieltä Milanoon (mitä siä on? –en tiedä vielä, mennään kattoon), jonka kautta mennään syömään patonkia paskerit päässä Pariisiin ja kiipeileen isoon torniin. Sieltä sitten vihoviimesenä ja vähimpänä Barcelonan kautta takasi tänne tukikohtaan ja tutuille huudeille 8.1. Lennot vaarattu jo, halpoja oli. Ryan air antaa siivet!

Hetikohta perään 13.1-20.1 oiskin sitten jo lähtö Zaragozan komppanjan kanssa viikoks Pyreneille Ranskan puolelle laskeen pulkkamäkee ja ihan vaikka oikeeta mäkeekin. Siellä meitä kuulemma odottaa yks kymmenen hengen mökki ja yks neljän hengen mökki. Jengiä siis taitaa kaikesta päätellen lähtee noin 14 ihmistä mukaan. Saas nähä, aika reissu varmaan tulossa.

Sitten ois 22.1-1.2 vuorossa reissu Gandiaan ihan ’opiskelemaan’ vaan ja vaikka katteleen kuulemma hienoo biitsiä. Kylmä kun on niin tuskin tarttee mennä uimaan asti.

Sen jälkeen taitaakin olla taas aika mennä takasin käymään koulussa ja katsastaa mitä kujeita uusivuosi tuo tullessaan ja tietysti alkaa suunnitteleen uusia seikkailuita. Siinä meneekin sitten seuraavat kolme kuukautta aika railakkaasti taas, ei tuu paljoo mädännyttyä laakereillaan täälläpäin kylää. No täytyyhän nuoren miehen pysyä liikkeessä, ettei liikaa jumitu paikoilleen.

Ja sitten vielä pari suunnitelmaa lisää: 25.3.2007 ois vuorossa toi Jerezin Moto GP, jonne kai täytyy mennä kannattaan taas Kallioo. Liput on ainakin vähän halvempia, kun tänne Valencian kisaan. Muy bien! Niin joo ja eilen käytiin ostaan liput Catalonian Formula 1 kisaan. Se oli ollu jo pitkään suunnitelmissa, mutta jotenkin taas jäänyt unholaan. Olin oikeestaan heittäny jo pyyhkeen kehään lippujen suhteen (todella vaikee tilata niitä netistä ESPANJASSA), mutta sitten Jappe kerto että niitä saa El corte inglesistä ja käytiin hakemassa pois. Ne ei kovin halvat sitten ollukkaan. Otettiin halvimmat liput 'pelouselle' eli penkere-seisomapaikoille. Siis sama meininki, kun Valencian Moto GP ssä. Paitsi liput oli vaivaset 117€ kappaleelta. Sanokaa mitä sanotte, mutta täytyyhän Formulat kerran ainakin nähdä paikan päältä.

mikä niitä lintuja oikeen riivaa?

Nyt pakkaamaan kymmenen päivän kamoja, Terkkuja!

Tilanteita

2006-11-23T13:25:00.000+01:00

Eilen illalla oli futismatsi Valencia-olympiakos. No en ollu sitä kattomassa kuitenkaan. Valencia voitti matsin ja mentiin sen jälkeen käymään yhellä Jallun ja Heikin kanssa. Pojat oli löytäny sellasen baarin, josta saa eurolla kolme bissee! Ihan sopuhintanen paikka. No mehän mentiin sit sinne, mutta meidän epäonneksemme tarjous oli loppunu jo kymmeneltä ja sen jälkeen eurolla sai enää kaks bissee… Ei sekään nyt ihan kohtuutonta oo. Siellä oltiin tosiaan yhellä kahella tappiin asti ja sovittiin että huomena tullaan takas ja ostetaan bissee koko iso pöytä täyteen. Mitäs järkee siinä ny sitten on? En tiedä, mutta tuleepahan kerran koitettua sitäkin.

Espanjalaiset ei välttämättä oo mitään kaikista välkyintä kansaa, mutta kivaa täällä ainakin on... Niillä on vähän omat tapansa hoitaa asioita ja askareita, eikä ne sen takia oikeen saakaan kai mitään järkevää aikaseks. Lueskelin tässä aamufiiliksissä maileja ja sain äipältä pari fotoo, jotka oli ihan pakko laittaa tänne. Enjoy!

mitä Nikke sanoo ammattimiehenä tästä?

kepappipaikan seinältä tänään ei uskota, huomena kyllä.

hmmm... eihän jalkkiskentällä sovi kasvaa puskia

sattuuhan sitä

kun ei pysty niin ei pysty

käyhän se näinkin

täällä voi olla kyllä ihan mikä tahansa mahdollista

Uus blogi

2006-11-22T00:27:00.000+01:00

nonii, tervetuloo. Muutin siis uudelle blogille, koska tää vaikuttaa aika paljon järkevämmältä kun toi vanha. Täälä pystyy laittaan tekstin mausteeks myös kuvia ja linkkejä... Siirtelin tuolta vanhalta blogilta kaikki tarinat ja kommentit tänne. Joten ei sitten muuta ku kinkerit jatkuu täälä ihan samaan tahtiin. Samanlailla voitte noita kommentteja jättää edelleen ja kattella kuvia, niin tossa on suora linkkikin sinne samalle vanhalle kuvasivulle, johon myös edelleen laitan kuvia...

ZaragOHza

2006-11-20T23:01:00.000+01:00

Ristiretkeläiset Riikonen & Lapp matkassa taas. Suuria uhrauksiahan tässä joutuu tekeen, kun vie suomalaista juomakulttuuria maailmalle (sano viisas kumppanini Rami) ja taistellaan isänmaan ja omien tapojen puolesta. Eli viime viikonloppu meni kovasti taas juhliessa, ylläri, tällä kertaa vaan tuolla zaragozasan suunnalla. Tarkotus oli lähtee sinne Ramin kans jo perjantaiaamuna hyvissä ajoin, mutta torstain jatkot meni överipitkäks ja oltiin kämpillä vasta neljän aikoihin perjantaina. No meillä oli sellanen tieto että bussi lähtee viideltä, eli käytiin nopeesti suihkuttelemassa ja lähettiin taxilla bussiasemalle. Bussi menikin jo varttia vaille. Ei ehditty. No hengattiin siinä sitten muutama tunti, käytiin ostarissa ja haettiin bussimatkalle vähän evästä…
Päästiin yheksältä lähtevään bussiin. Puolivälissä matkaa pysähdyttiin vartiks Terueliin tauolle ja siellä meiät otti heti Possut kiinni ja tuli kyseleen papereita ja meininkiä, ihme kyllä että just meiät. Ollaan meinaan sellanen tutkapari, että aina sattuu ja tapahtuu kaikkee kummallista ja pystytään sössiin ihan kaikki mahdollinen. Taidetaan oikeestaan jopa täydentää toinen toistemme huonoja puolia… Oltiin zaragozassa noin puoli kaks yöllä ja riennettiin siitä suoraan Eepin ja Sämpyn kämpille. Siellä oli votkapippalot täydessä vauhdissa ja porukkaa 50 henkee.

jengiä

Eli aiikamoinen hurlumhei käynnissä. Muistaakohan eräs isäntäväestä hyvin illan tapahtumista? Aikamoinen ihme ettei tullu kertaakaan virkavalta paikalle noinkin suuriin juhliin kerrostalossa. Pileet jatku aina puoli neljään asti, jolloin lähettiin baariin Siellä meni ihan ”hissukseen” eli normi-ilta ja aamulla taas oltiin nukkumassa.

baarissa Samin tytsyn ja sen kaverin kanssa, Sami nukkamassa

Seuraavana päivänä oli tarkotus mennä vähän katteleen Zaragozaa ja Rooman aikaista maanalaista kaupunkia uusin silmin, mutta päädyttiin vaan kepapille ja kaljalle irkkupupiin, kun ei meitä kultturellejä historiantutkijoita yksinkertasesti vaan napannu. Vaikka kai ne keisarin metkut ja vempainet aikamoisia ois, mut nähtiin varmasti kaikkee paljon hienompaa..
Siitä sit mentiin kaupan kautta takas kämpille katteleen Uuno Epsanjassa ja tehtiin ruokaa, tai joku teki. Pastaa ja härän kippareita (joita oli pakko ostaa kaupasta, kun oli niin herkullisen näkösiä!)

siinä ne ny sitten on

No oliko ne sitten hyviä? Mun mielestä ei (ehkä vaikutti se, että tiesi mitä on syömässä, ehkä kokin taidot), olihan niissä vähän kaiken laista ei niin kivan näköstä valkosta mukana. Mutta tulipahan ainakin maistettua, sanohan sen jo äitikin, että kaikkee pitää maistaa…

nam!

No siitä mentiin sitten taas vähä kaupungille ja yöhön totta kai, ei kummempia. Paitsi baari, johon mentiin osoittatu seksuaalisesti kieroutuneitten suosimaks paikaks. Ei siis mitään vastaan, mutta rupes vaan tietyssä vaiheessa mennä pata jumiin. Seuraava päivä meni taas täysin chillaillessa ja mitäs muutakaan, kun Kummeleita kattellessa. Nähtävyyksiä kyllä tuli kateltua ihan riittävästi.

illalla oli kylmä, tosin toi mittari on kyllä tuunattu

Kylläpä oli taas hauskaa! Lähto venähti taas niin viimeseen, että bussiin ehtiminen oli vain sekunteista kiinni. Yllätys sinänsä. Ei vissiin sitte paljo muuta ku suuret kiitokset Eepille ja Samille. Sitten vaan pieni palautuminen aika rapeesta viikonlopusta ja suunnitteleen uusia kujeita.

saksalainen aampala

El road trip v.1 pohjoinen

2006-11-11T22:02:00.000+01:00

meidän Fuusio

Aluks oli tarkotuksena lähtee etelään kierteleen autolla, mutta onneks joku viisas huomas viime tipassa, että siellä oli hirveet tulvat ja auton sijasta olis taytyny vuokrata vene. Los tres amigos kolautti viisaat päänsä ja yhdessä tuumin päätimme lähtee pohjosen reissulle. Reissua ei etukäteen sen koommin suunniteltu, koska totuttuun tapaan suunnitelmilla on tapana kusta aina. Ja eipähän oltu ainakaan sidoksissa mihinkään aikatauluihin ym. Vuokrattiin halvalla viideks päiväks uus 14t ajettu Ford Fusion ja sit mentiin.

noin rumia laseja ei yksinkertasesti voinu olla ostamatta

Ensimmäiseksi kohteeksi valittiin Pohjois-Espanjassa Atlantin rannalla majaileva Santander ja sopivaks välipysäkiks puolimatkassa Zaragoza, jossa voitaisiin vähän huilata ja samalla käydä moikkaamassa Eepiä ja Sämpyä. Otettiin siis ensin suunnaks Zaragoza. Kun katottiin ensimmäisen kerran karttaa, oltiin ajettu noin 70 kilsaa Zaragozan liittymän ohi. Täällä siis on liikennejärjestelyt vähän kummallisempia, mihin on Suomessa tottunu. (hehe, ei siis meiän vika) Moottoritie saattaa yhtäkkiä haarautua kahteen suuntaan ja liittymät tulee aina vähän yllättäen… No ei se mitään kartasta löyty seuraava mahdollisuus Zaragozaan Peñiscolan kautta, ja mehän mentiin sieltä. Tie oli pientä vuoristoserpentiinitietä, joka osoittautu varsin hyväks vaihtoehdoks. Matkan varrella oli paljon nähtävää ja hienoa vuoristoa ja kukkuloiden huipuilla kaikenlaisia linnoja. Puolivälissä Zaragozaan pysähdyttiin Morellon-nimiseen pikkukaupunkiin. Se oli tosi hieno mesta, linnan muurien sisään rakennettu kaupunki. Siellä ihmeteltiin ja kierreltiin pari tuntia ja jatkettiin kohti Zaragozaa.

Morellon, ihan...

Kiva serpentiinitie jatku ja rallivaihde oli päällä. Kun nopeusrajotus nousi 50 --> 90, niin ajattelin että nyt voi alkaa leikkiä ihan kunnolla Ari Vatasta. Mutta sama serpentiini jatku edelleen ja samat satakasikymppiset kurvit, joissa kolmenkympin nopeudella meinas tulla ojan pohja (syvä ) vastaan. Jo aiemmin tiesin että nopeusrajotuksia ei oikeen kukaan noudata, mutta vielä näinkin päin…
Ohituksista ylämäessä tai pienessä välissä meidän fuusiomopolla oli turha edes haaveilla. Vääntöö riitti kerrakseen ja ykkösellä lähtiessäkin joutu kaasuttaan ja luistattaan niin pirusti. No olise sentään kireempi, kun Ilun mese. Kaiken ja pimeyden lisäks matkalla tuli helvetillinen sumu, näkyvyys n. 50m eteenpäin. Illan suussa sitten saavuttiin Zaragozaan, missä käytiin poikien kanssa mähkimässä tapasbuffetissa, kaljalla ja vähän kiertelemässä ja kattelemassa mestoja.

Joskus yhen maissa yöllä lähettiin jatkaan matkaa kohti pohjosta. Sumu oli vieläkin kovempi, jopa niin kova, että kovimmatkin ratajätkät joutu himmaan 120:n motarilla väliin aina 50:n asti, hitaasti mutta varmasti meni se matka. Mentiin heti ekalle bensa-asemalle (jossa oli automaatti, koska asemat oli kiinni), joka tulikin jo 200km:n jälkeen. Löpöö oli tankissa vähän ja automaatti ei toiminut. Ei sitten auttanu muu, kun jäädä vetään autoon parin tunnin siestat aseman pihaan ja odotteleen että se aukee. Kun heräiltiin virkeenä, olikin asema jo auki ja sit mentiin tankkaan ja aamupalalle.

Santander ja pojat

Taas hienoja maisemia, paljon vuoristoa ja vihreetä ja jopa ihan oikeeta metsääkin eikä pelkkää kivee, risua ja mandariinipuskaa, mihin on tottunu Valenciassa.
Aamupäivällä saavuttiin Santanderiin ja tehtiin siellä muutaman tunnin pikavisiittituristikierros ja käytiin syömässä. Tarkotus oli käydä surffaamassa hyvillä surffimestoilla, mut keli ei ollut siihen harrastukseen suotuisa, vaan kovin tyyni. Kaupunki oli hieno.

pojat...

Sitten jatkettiinkin matkaa Bilbaoon, reppuleitten kotikonnuille. Ensi silmäys kaupungista oli kerrassaan hirvee, kuin 2000-luvun rautapiha, täynnä teollisuutta, kaupunki, jossa rauta ja koneistus jyllää. Mutta ei. Todellisuus oli ihan toisenlainen. Vähän aikaa heiluttuamme huomasimme, että ensivaikutelma olikin aivan väärä. Kaupunki olikin tosi hieno ja moderni, Pohjois-Espanjan suurin? kaupunki. Ihan pakko oli koittaa Lonely planetin mainostamaa Bilbaon kuulemma maailman moderneinta metroo. No olihan se kai ihan moderni ja tuntu menevän lähes äänennopeutta...

...haamujengi! -paikalla...

Katteltiin muutamat nähtävyydet ja taas oli nälkä. Mentiin oikeen italialaiseen pizzeriaan syömään. Ruokalistaa kattellessamme ihmetytti, kun pizzavaihtoehtoja oli vain vähän ja kuvat muistutti kovasti Mercadonan mikropizzoja. Viimenen niitti oli, kun tarjoilija sano, ettei niillä oo kun kahta pizzaa ja kanapizzaa vaan yks kappale. Ja juomaks otin ison kokakolan, joka ei koko Espanjan valtakunnassa tarkota yhtään mitään, vaan juoma-annos muistuttaa ennemminkin viskipaukkua. Lopun voi arvata…
Ei siitä hyvä mieli tullut.

meidän hostelli

Sit lähettiinkin kohti San Sebastiania, jonne päästiin ehtoolla hämärän tullessa. Siellä oli heti mellakkapoliisit vastassa pamput tanassa jotain mielenosotusta varten. Onneks ei jouduttu rähiseen, vaan mielenosottajat oli jotain vähemmän riehuvaa jengiä. Parkkipaikkaa ei löydetty mistään, joten vietiin auto kalliiseen parkkitaloon ja lähettiin ettimään hostellia. Niitä siellä tuntu olevan suhteellisen paljon ja sopiva, jopa hieno löytyikin helposti. Hinta ei päätä huimannut ja taso oli kuin hotellissa. Ilta menikin siinä sopivaa ruokapaikkaa ettiessä (niinkun aina) ja kaupungilla hengaillessa. Aamulla herättiin hyvissä ajoin ja lähettiin ulos katteleen taas paikkoja, mutta suureksi epäonneksemme ilma oli jälleen sumuinen ja tihkuinen. Kiipeiltiin kukkulalle, jossa oli jotain historiallista nähtävää ja käytiin akvaariossa ym. Kivaa oli kelistä huolimatta ja kaupunki on tosi hieno, menkäähän ihmiset sinne kesällä. Sitten kun ei enää huvittanu, niin lähettiin ajaan kohti härkäjuoksun kotikaupunkia, Pamplonaa.

akvaariossa on tunnelmaa

Pamplonassa oltiin edellisestä parkkeerauksesta viisastuneita ja säästettiin rahat parkkeeraamalla ilmaseen paikkaan. Taas majotuttiin ensin hostelliin ja sitten lähettiin katteleen meininkiä kaduille. Ihmeellinen kylä, koska hulinaa ja porukkaa oli hulvattomasti parilla kadulla, mutta muilla kaduilla ei näkynyt yhtään ketään. Seuraavana aamuna mentiin hakeen autoa, mut eihän sitä siellä enää ollut. Mentiin siitä jutteleen matkalla näkemämme poliisin kanssa(, joka siis ajaa Smart-poliisiautolla!)

voikstää olla totta

siellähän se

Poliisi kertoi naureskellen, että auto on joko pöllitty tai hinattu säilöön, koska oli parkkeerattu typerästi. No mentiin kattoon sit poliisin autosäilöstä sitä ja siellähän meidän rakas fuusionimme lepäili piikkilanka-aitojen takana. Se oli kallis parkkeeraus, joten persnettoo tuli, vaikka säästää piti. Pamplonasta en ihan niin suuria säväreitä saanu, kun aiemmista mestoista, mut kiva paikka sekin. Sitten olikin jo aika vaihtaa maisemia ja lähdettiin lähistölle Oliteen kattoon keskiaikaista kaupunkia ja hienoa linnaa jälleen. Siitä ajeltiin vähän matkan päähän Huescaan.

meikä ja hyppy tuntemattomaan

Oltiin mestoilla illansuussa ja päätettiin taas säästää ja haettiin kaupasta patonkia ja muuta kivaa ja mentiin ’piknikille’… Säästettiin lisää ja nukuttiin autossa Lidlin parkkipaikalla. Yöllä tuli poliisisedät herätteleen ja kyseleen meininkiä ja papereita. Se meni hyvin ja seriffit oli oikein mukavia ja toivotti oikeen hyvää yötäkin vielä. Yöllä oli kylmä ja jouduttiin pitään autoo käynnisssä muutaman tunnin. Aamulla sitten liikkeelle lähdettäessämme paloi moottorin varaoitusvalo kojetaulussa. Sitten soiteltiin vuokraamoon ja vuokraamon roadassistanceen vuorotellen. Todella epäselvää toimintaa, kukaan ei oikeen tiennyt mistään mitään. Ensin sanottiin, että ottakaa pojat juna takas ja jättäkää auto sinne, mutta loppujen lopuks pompottelujen jälkeen käsky oli sellanen, että jos auto liikkuu niin sit sitä ei haeta pois, vaan sillä ajetaan niin pitkälle kun eteenpäin pääsee. Ok, tarkotus oli vielä kävästä pyreneillä ja ehkä Andorrassa, mutta ei uskallettu sillä autolla lähtee, koska olis varmasti kyykähtänyt juuri kauheeseen lumipyryyn vuoristossa. Mentiin sitten kattoon meininkiä pariin espanjalaiseen pikkukylään (niissä siesta ihan oikeesti tarkottaa siestaa, eikä sen aikana ulkona näkyny ketään)ja tsekkaan hienoa linnaa, jossa on kuvattu Kingdom of Heaveniä. Mahtava linna taas, mutta Huesca oli aika surkee paikka, niinku jo nimikin kertoo… Hämärän tullessa lähettiin sitten kohti kotia, ja noin 100km ennen Valenciaa merkkivalo sammu, eli me myös korjattiin auto.

kingdom of Heaven

Markus ja maisemia

Retki oli kaikkine tapahtumineen tosi siisti. Ajoa tuli mittariin noin 2000km ja kiireaikataulun takia jouduttiin tekeen pikavisiittejä kaikkiin kaupunkeihin, ehdittiin viidessä päivässä tarpeeks kierteleen paikkoja. Ja pääsi näkeen vähän muutakin elämää, kun elämää täällä getossa. Valenciaan verrattuna oikeestaan kaikki kaupungit oli kivempia ja ainakin selkeempiä. Espanjalaiset kaupungit on aika paljon hienompia, mitä Suomessa on. No yks asia, joka suuresti ottaa päähän on se, että ihmiset antaa koiriensa paskantaa AINA keskelle tietä. Mutta täällä on panostettu paljon viihtyvyyteen ja on kaikenlaista vempainta, puistoo ja taideteoksia. Liikenne Espanjassa nyt on mitä on, mutta siihenkin kummasti tottu. Ja loppupeleissä se on tosi sujuvaa esim. Suomeen verrattuna. Täällä pitää vaan olla röyhkee ja tööttäillä eikä arpomiselle oo aikaa, mutta myös tilaa saa, eikä kaikki pidä omista oikeuksistaan kiinni loppuun asti. Se siitä reissusta.

tällänen reitti tuli ajeltua

näkemiin...

Corrida de toritos

2006-11-02T19:59:00.000+01:00

taistelua pikkuhärkien kanssa

hengissä edelleen… Tää viikko menikin taas tosi nopeesti, kun oli keskiviikkona vapaapäivä ja paljon kaikenlaista toimintaa. Tiistaina oli Halloween ja suuri juhlapäivä tai siis yö. Oltiin vähän kattelemassa meininkiä baareissa ja siellä oli jos jonkin näköstä vampyyriä liikkeellä. Ite ei jaksanu panostaa mihinkään oheiskamaan, kun tarkotus oli vaan käydä tsekkaamassa tilanne. Pitkäkshän se meni taas ja nukkuun pääsi myöhään ja vaan kaheks tunniks, kun piti lähtee jo virkeenä uuteen reissuun.

itse pirut

Eli siis keskiviikkona mentiin kaupungista pois noin puolen tunnin bussimatkan päähän vissiin Capea- nimiseen paikkaan. Keskelle erämaata ja mandariinipuskia, jossa oli pieni härkätila. Aamu menikin siinä ihmetellessä ja napostellessa mandariinejä. Kellään ei oikeen ollu tietoa seuraavien tapahtumien kulusta. Matkan järjestäjäkään ei viittiny informoida millään tavalla ketään. Heti kun tarjottavaa alko ilmestyä pöytään, niin porukka alko heräileen tosissaan. Tarjolla oli aluks vähän jotain pikkunaposteltavaa ja juotavaks mitäs muuta, kun tietysti sangriaa! Siinähän se päivä sitten alkokin kivasti… Siis ensin nautittiin espanjalaista juomaherkkua ja sitten alko härkätaistelu. Se oli vähän erilainen, kun aiempi, koska nyt leikittiin ite matadoreja ja kipitettiin areenalla pakoon mullikoita. Ja meillä siis ei ollu miekkoja, eli ei tapettu ketään. Härät oli onneks vasta pentuja, ei siis yhtä isoja kun oikeessa leikissä (n.500-600kg). Härkäfarmin omistajan kymmenenvuotiaat kersat kiusas ensin elukoita kepeillä, jotta ne olis vihasempia meille. Sitten niitä päästettiin areenalle ja ne yritti puskee sangriapöhnäsiä vaihtareita. Vaikka härät olikin vasta pieniä, niin ne puski aikas vinhasti ja oli niin pirun äkäsiä. Ite en onneks joutunu niitten kynsiin, mutta muutamat epäonniset lenteli hienossa kaaressa pikku mansikkien sarvista. Sitten olikin ruokailun vuoro ja syötiin mitäs muutakaan, kun paikallista herkkuruokaa ’Paella Valencianaa’, josta ite en oo löytäny vieläkään mitään kovin mainittavaa makuelämystä. No sitten oli taas vuorossa leikkiä sarvipäitten kanssa ja, kun joku löysi jalkapallon, alettiin pelaan futista härkien kanssa… Siinä vaiheessa jengi oli kai maistanu sangriaa jo siinä määrin, että lenteleviä ihmisiä näky jo aika tiuhaan tahtiin. Ihme kyllä, viimesten parin härän kanssa ei ollu enää halukkaita leikkiin. Tulihan sangriat tarjolle jo kahentoista aikaan. Viimenen taistelija oli melkonen sankari. Juoksi suoraan seisoon keskelle kehää, josta härkä ei tykännyt, joten jätkä lähti lentoon. Mitään pahempaa ei vissiin käyny, kun jotain kipeitä paikkoja ja yks sai sarvesta aika pitkän vekin kylkeensä.

tarkkana nyt

tynnyri oli hyvä piilopaikka

ihan oikeesti

Illan (yön) viettoo olis taas ollu vaikka muille jakaa, mutta meikää alko painaan edellisöiset parin tunnin unet (vanhus!) ja tein peliliikkeen ja menin himaan välikuolemalle… Herätys aamulla.

Kokemus oli tosi kiva ja opettavainen ja toisaalta nyt osaa pikkasen enemmän ’arvostaa’ oikeita matadoreja, kun ne leikkii isojen poikien leikkejä oikeitten härkien kanssa, jotka oikeesti niittaa hengen pois ihmisreppanalta parissa sekuntissa, jos pääsee osuun. Siellä oppi ainakin sen, että härät ei tykkää kovasti ihmisistä, ja niitten kanssa on vaikee pelata futista. Kivaa oli tietysti, kun pääsi vähän itekkin heilutteleen punasta pyyhettä härkien edessä, vaikka yleensä sen jälkeen olikin turvauduttava nopeisiin jalkoihin tai sai kipeesti päätä peppuun, koska tekniikka vaatii ehkä vielä hiukan hiomista

tää jätkä sai aika paljon osumaa...

Ei muuta ku seuraaviin seikkailuihin...

Mopo GP

2006-10-31T21:16:00.000+01:00

Viime viikonloppu olikin aikas touhuntäyteinen. Joo, ei tullu levättyä ihan hirveesti. Torstaiehtoona Eepi tuli tänne ja hain sen bussiasemalta, jonka jälkeen hengattiin vähän aikaa keskustassa ja katteltiin paikkoja ja lähettiin aika ajoissa kämpille.

Perjantaina ei jaksettu mennä ekoja motogp;n harjotuksia ja aika-ajoja mennä kattoon. Hengailtiin vaan ympäriinsä ja ei tehty oikeestaan mitään, mut yllättäen illalla lähettiin pullottaan, koska pitihän turisti-Eepille näyttää vähän yötä täkäläisissä mestoissa. Se jäikin ihan yritykseks ja ilta oli aika hasardi, ei päästy yleisen arpomisen takia oikeestaan mihinkään perille, kun oli niin paljon porukkaa matkassa ja kaikki tiesi jonkun hyvän paikan mihin mennä…

moni tuli omalla kulkuneuvolla

Sit lauantaina herättiin hyvissä ajoin ja mentiin circuit ricardo tormolle. Siellä oli moni muukin! Vietettiin se päivä aika-ajojen parissa ja häivyttiin sen jälkeen Plaza de torokselle ’kattoon auto football’ ’tapahtumaa’, siis Valencia-Barcelona- jalkkismatsia. Odottelin innoissani, että päästään kattoon kunnon romurallia, mutta se oli surkeinta paskaa mitä oon ikinä nähny ja siitä joutu vielä maksaan. Ihme sinänsä, ettei porukkaa ollu enempää, mitä kuvastakin näkee. Joo, hauskaa oli ja naurettiin ihan sen takia, miten huonosti ne veti, ja koko rahan edestä. Aluks siellä pelattiin ihan vaan tota autopalloo ja me huudettiin innoissaan lapsiperheiden kanssa… Lopuks ne alko vetään jotain ihan randomiohjelmaa ja mällään autojansa. Pelin tuomari näytti vähän taitoja ja ajeli teinibemarillaan kahella pyörällä ym… Viiimesenä ne kyhäs sinne hyppyrin, mistä hyppäs autolla toista autoo päin, wau. Siis tarkotuksena oli hypätä autolla toisen yli, nelkyt senttiä korkeestä hyppyristä kahenkymmenen metrin vauhdeilla! Nopeesti päässä laskettuna ei onnistu, eikä onnistunukkaan. Vaikka olihan ne kuulemma Bondin stunttimiehiä ja maailman mestareita, ei tosin selvinny missä. Ihan yleisesti vaan maailmanmestareita.

maailmanmestarit, huomaa väenpaljous katosmossa

Sen jälkeen mentiin sit kreikkalaisen Panoksen kämpille kaljalle ja syömään kreikkalaista illallista muitten hihhuleitten kanssa, lähdettiin jo hyvissä ajoin nukkuun. Ja sunnuntaina lähdettiin kämpiltä liikkeelle jo seiskan jälkeen aamulla, taas kohti moporataa. Kun päästiin perille, oli jo liian myöhä. Porukkaa oli niin paljon, ettei saaatu enää puutarhajakkaroita allemme ja jouduttiin isutskeleen maassa. (Meiän liput siis oli katsomon takan olevan kukkulan päällä, ei paikkalippuja.) Paikka oli ihan hyvä sinänsä, että sieltä näki koko radan, mutta ’vähän’ kaukaa. Aika-ajojen jälkeen tarvi käydä netistä kattoon mikä oli järjestys… Ja naureskeltiin, että tarvii ostaa kalliit liput ja tulla tänne asti kattoon kiikareilla skriiniltä ajoja… Siellä me sitten oltiin tuijottamassa 150 000 muun tyypin kanssa, kun pojat ajaa mopoilla. Meininki oli melkonen, noin monesta ihmisestä lähtee ihan kiva melu kaikkine torvineen ja pilleineen.
Ite kisaa oli onneks helpompi seeurata, koska kaikki lähti liikkeelle samalta viivalta ja pysy suunnilleen samalla kierroksella.
Piikkiluokkaa oli kiva kattella, kun siellä ajeli suomipoikakin. Kallio starttas viidentenä ja johti pari ekaa kierrosta. Maaliin se tuli toisena. Puolikkaita ei niin kovasti jaksanu seurata, mutta itse motogp:tä tietenkin. Se olikin kovin jännää aina siihen asti, kun Rossi pannutti ja italialaiset alko itkeen. Bayliss voitti sen skaban ja Haydenistä tuli cambion del mundo.

jengiä oli

Aikas huonot oli fasiliteetit paikan päällä noinkin isossa tapahtumassa. Siellä olis monelle kioskinpitäjälle töitä paljon. Kioskeja oli todella harvassa ja meidänkin kukkulalla tais olla vaan yks paikka, josta sai ostaa virvokkeita ja pikkupurtavaa. Kahellakympillä sain neljä tölkkiä kokista, joista niistäkin yks oli tyhjä… Ja ainoastaan kolme festarivessaa! porukkaa kukkulalla oli kuitenkin muutama kymmenentuhatta… Päivä oli niin kuuma, että meinas ihan oikeesti järki lähtee. Ikinä en aikasemmin oo ollu niin rikki kuumuuden takia. No onneks ei ollu kanuuna päällä, koska muuten sieltä olis varmaan tultu arkussa takasin… Sääliks kävi niitä, jotka tuli sinne suoraan baarista. Pahinta oli se, että siellä aavikolla ei todellakaan oo mitään mihin pääsis varjoon ja jos lähdet kerran löytämiltäs hyviltä paikoilta, voit olla varma, että et pääse enää takasin sinne.

varjoo oli tosissaan vaikee löytää

No löytyhän sieltä sitten varjonenkin paikka ison Fordin mainoksen takaa. Siellä oli melko tuhti määrä porukkaa chillaamassa. Hyvän näkönen paikka kaukaa, porukkaa oli kuitenkin niin piukassa, ettei ollut kovin helppoo löytää hyvää paikkaa sieltä, ja lisäks varjoalue oli piikkipuska-orjantappuroiden valtaama, joten istuminen siellä ei ollut paras kokemus, mutta siinä tilanteessa ihan jees, koska muuten meinas taju lähtee. Ihan kiva toisaalta että vielä marraskuun nurkillakin riittää hellettä. Hyvää keliä on ainakin varmasti, koska lokakuu on täällä sateisin kuukausi ja tais olla sateisia päiviä pari-kolme… Kisojen jälkeen paikka on aivan kaoottinen, kun kaikki autot lähtee yhdestä ulospääsystä ja suurin osa kaikista ihmisistä lähtee junalla Valenciaan, koittaa vaan arvata millanen kaaos on junapysäkillä. Odoteltiin pari-kolme tuntia ennen, kun mentiin jonottaan junaan ja sittenkin porukkaa oli paljon. Tehtiin peliliike ja lähdettiin junalla toiseen suuntaan, joten päästiin kaikkien Valenciaan lähtijöiden edelle jonoon. Mentiin Chesteen ja käytiin kiinalaisessa syömässä ja lähdettiin takasin Valenciaan päin. Käytiin kämpillä nopeesti suihkussa ja lähettiin kaupungille kattoon Kallion mainostamia kauden päätösbiletä. Mahtavat bileet oli, kuulemma. Koska kaupungille päästyämme ihmeteltiin kun porukkaa oli vähemmän liikkeellä kun minään normi-iltana. Kysyttiin, missä ne bileet on? No täällä tietenkin! Eilen! Juuh, siinä vähän aikaa kirottiin, käytiin bissellä ja taidettiin lähtee nukkuun…

Terkkuja!

Madridissa käymässä

2006-10-24T12:59:00.000+01:00

…no ei sentään, Madridissa vietettiin kivaa aikaa. Tai oikeestaan enemmänkin Madridin kyljessä Alcala de Henaresissa Hemmojen tykönä (tuhannet kiitokset majoituksesta!). Perjantaina lähinnä tutustuttiin ADH:n ja kierrettiin muutamassa pubissa siellä. Oli muuten ihan mahtava paikka yks niistä, siellä oli pöydissä oma hana, josta sai lorotella kepua omaan tuoppiin aina kun janotti ja sekös sai porukan ihan villiks. Siinähän se ilta meni kivasti... ADH oli tosi kiva vanha pikkukylä (200 000), vähän niinku joku Madridin lähiö. Siis Tampereen kokonen, mutta Madridiin verrattuna pikkukylä.

oikeaoppista hanankäyttöä

hmm... mihinkähän suuntaan lähtis

Lauantaina sit oli vuorossa Madridin kiertely ja tehtiin ihan perusturisti visiitti. Hemmo ja Herppa siinä näytti vähän Madridin perus must-se juttuja. Kierreltiin ja käytiin kattomassa jotain hienoja paikkoja, ainakin kuninkaanlinna, sit Picasson piirustuksia ja jotain muutakin hienoo kai. Sen jälkeen käytiin tukikohdalla valmistautumassa illan Madridin vallotukseen ja palattiin takasin. Päätettiin mennä Kapital-nimiseen paikkaan illalla, koska sinne saatiin koko porukalle vapaalippuja, kiitos siitä Santulle. Päästessämme perille ilta oli vielä liian nuori yökerhoon menoa varten, joten mentiin viereiseen pikku”kioskiiin” ottaan yhet… Minirommikola, hinta 10€, litran tuoppi! sillä pärjäs. Millanenkohan sitten oli normaali tai iso, se jäi arvotukseks, onneks. No sit olikin jo aika mennä ite kapitaliin. Sisään päästessä oli naurussa pitelemistä, paikka on seittemän kerroksinen (7), isossa kaupungissa isot kujeet. Siellä oli lisäks kauppoja, pankkiautomaatti, hissi ja hissipoika ajamassa hissiä ym, ym. Joka kerroksessa eri musiikkia ja eri touhua, yhdessä kerroksessa oli vähän niinku leffateatteri. Kaikista päätellen ihan jees paikka, ja isokin vielä. Kuulemma Madridin viilein paikka, jossa käy Real Madridin pelaajat joskus pelien jälkeen. Vois melkein sanoo, että Onnela jää kyllä kakkoseks ton kanssa.

ompas kivaa

Sunnuntai menikin sitten ihan pipariks, koska sato vettä. Ja ehkä vähä senkin takia, että reissu venähti taas aamun puolelle. Illalla oltiin sitten pubissa katsomassa Real Madrid – Barcelona matsia, jossa oli aikas elämä käynnissä. Real voitti 2-0, nyt olis voinu Kapitalissa nähdä Beckhamin ja muut pallopojat, mutta ei kuitenkaan…

Maanantaina sitten otin suunnaksi taas Madridin ja tarkoituksena oli tavata Rami parin päivän jälkeen ja lähteä bussilla kotiin päin. (Niin siks bussilla, koska jostain syystä, mitä kumpikaan ei tajua, ei saatu lentolippuja matkalle, vaikka ne jo varattiinkin. Lennot olis siis ollu halvemmat kun junamatka. ) Koska oli vielä päivä, päätettiin jäädä vähän kierteleen kaupungille ja lunastettiin bussiliput vasta seittemältä lähtevään bussiin. No kierreltiinhän me, mutta molemmat oltiin aika rikki ja olis ollu paljon parempi idea lähtee vaan heti pois. Muuta uutta en tainnut sillä kierroksella nähdä, kun sen että naisia oli myynnissä niin pirusti. Porukkaa on niin paljon, että sitä puskee joka paikasta päälle koko ajan ja kaupunki on iso. Sitä ei valloteta ihan päivässä parissa…

ihan siestaa vaan

Kiire tuli, totta kai. Kun tajuttiin, paljon kello on, kirmattiin nopeesti metrolle ja tietenkin lähettiin sillä vielä väärään suuntaan. (Ollaan muuten melkonen parivaljakko sössiin kaikki jutut!) No ei muuta kun seuraavalla pysäkillä ulos ja suunnan vaihto. Ehdittiin bussiasemalle ja bussiin juuri herran aikaan. Ei siis aikaa muuta ku hypätä bussiin ja on the road. Oltiin jo tovin molemmat katteltu, jospa löytyis vessaa, no onneks maksettiin lisähintaa paremmasta bussista. Siellä varmaan on ok vessat, koska tulomatkalla Standardi bussissakin oli. Nahkapenkit oli ja kaikkee, mutta ei vessoja! Neljän tunnin bussimatka edessä, siinä meinas jo vähän hymy hyytyä, kun mieleen tuli kauhun hetket lauantai-iltaisesta junamatkasta kaupungille… No sehän oli vaan hyvää harjotusta, joten tilanne pysyi helposti hanskassa seuraavat kaks tuntia, kunnes pysähdyttiin huoltoasemalle. Sit helpotti!

Sekava reissu kaiken kaikkiaan. Madrid ei sinänsä tehny kovin suurta vaikutusta muhun. Vaikuttiko siihen sitten vähän sääkin. Kelit oli niinku Suomessa, vettä sato ja kylmäkin oli. ADH vaikutti paljon paremmalta paikalta. Saman verta poppoota ku Tampereella, meikäläinen kun meinas tulla jo näin lyhyessä ajassa hulluks sen väenpaljouden kanssa Madridissa. Ei sovi miljoonakaupungissa asuminen ainakaan mulle. Kiva olit palata takasin Valenciaankin, täällä kun paistaa aina varmasti aurinko ja ilmakin on heti kymmenen astetta lämpimämpi. Nyt täytyykin viettää hetki hijaiseloo, käydä vaikka ihan koulussa ja valmistautua ens viikonlopun MotoGP:tä varten. Niin joo ja sieltähän on varmasti moni kaverikin tulossa vai mitä?
Ei sen kummempia, Morjes ja terveisiä.

Potkupalloa

2006-10-19T23:49:00.000+01:00

Viime aikojen tapahtumia ensin vähän. Koko viime viikko meni kivasti juhliessa, kun oli niin paljon kaikkia juhlapäiviä. Oli ilotulituksia, paraateja ja vähän kaikkee muutakin ”kivaa”, tais olla peräti myös Espanjan kansallispäivä, jos oikeen mukana oon... Joka ehtoo tuli heiluttua pitkin kyliä ja lähinnä koluttua pikkubaareja, ei siis oltu muistaakseni yhdessäkään isommalla klubilla. Ja kuppiahan tuli taas vähän kilisteltyä.
Lopputulos: Kivaa oli ja rahaa meni!

Paraati

Mä ja goljat

Sit varsinaiseen asiaan. Oltiin kattomassa Valencian stadionilla potkupalloo. Siellä pelasi Valencian Pojat ja joku muukin joukkue. Tietysti juuri tänä päivänä tuli vettä (joo sen huomasin koulusta lähtiessäni, että tääläkin voi joskus sataa paljon. Kampusaluella on menossa jonkin sorttiset messut ja sinne parin viikon ajan kyhätty paljon messuständejä ja katoksia ja sateen aiheuttamana noin puolet niistä sortui! Aiemminkin jo oon ihmetellyt tätä espanjalaista ”rakennustekniikkaa”: kaikki urakat on pahemmin kesken, kun Tampereen kaupungin ukoilla…), joka karsi vähän faneja pois, muttei siis meitä fanaattisimpia jalkkishuligaaneja. No onneks kuitenkaan pelin aikana ei tullut vettä kun muutama tippa, joka sekin sai aikaan kauheen älämölön ja paniikin paikallisten keskuudessa… Ensin oli hieman hakusessa kumpi on kumpi joukkue, mutta muutamien minuuttien jälkeen jo saattoi arvata kumpi oli täkäläinen tiimi, sillä elämöinti oli kovaa. Joka tapauksessa porukkaa oli paikalla aikas monin joukoin ja meininkikin oli lähes yhtä kova, kun Tammelan stadionilla TPV:n matsissa konsanaan. Tai ehkä jopa parempikin. Kotijoukkue voitti 2-0 ja riemua riitti.
Oliko sitten riemunjuhlat suuret kaupungilla pelin jälkeen? Sitä en tiedä, koska menin suoraan pelistä kotiin nukkumaan! En tiä, oonko nyt sitten tulossa jo vanhaks…

!Viva el toro!

2006-10-11T01:00:00.000+01:00

Noniin taas on aikaa kulunu ja on avautumisen aika. Elikkä meni ihan kokonainen viikko käymättä yössä. Muutama päivä oli kipeys, siis flunssaa ja kuumetta, mut nyt ollaan taas melko eläväisenä. Sunnuntaina oltiin tsekkaamassa Circuit Ricardo Tormossa eli Valencian moottoriradalla jotain autokisoja. Lujaahan ne pirulaiaset meni. Ja samalla katsastettiin tulevat paikkamme Valencian Motogp kisoissa (jota jo innoissaan odottelen), joo surkeimmat paikathan ne on, mutta valinnanvaraa ei ollu enää, kun mälvättiin lippujen tilaamisessa muutama viikko ja muut liput oli jo loppunu. No olihan ne myöskin halvimmat, tosin en olis kyllä ollut valmis maksamaan pääkatsomon paikoista tonnia… Sit illalla olikin taas aika käydä tarkastamassa yöelämän tilanne ja se meinaskin räjähtää ihan käsistä. No ei ny sentään, mutta kaikkee tapahtu ja aamupäivän puolelle meni taas ja pää oli kipee seuraavana päivänä. Silloin mieleeni tulikin kysymys: voiko pitää hauskaa selvin päin? vast. Voi totta kai! No onneks tällä viikolla on muutama yleinen juhlapäivä, joten voi sitten koittaa sitä toistakin vaihtoehtoo… varmaan..

Koko uljas arsenaali paikalla

Noniin, sit itse asiaan. Elikkä maanantaina, kun oli joku Valencian juhlapäivä, oltiin katsomassa ihan oikeita härkätaisteluita. Meininki on suomalaisille tuttisuille aika rajua. Ensin pieni infopläjäys tapahtumien kulusta. (Jos ei kiinnosta lukee kehässä tapahtuvista julmuuksista, niin lyhyemmin sanottuna sukkahousupellet balettitossuineen, rumine peruukkeineen ja kireine glitterikuteineen kiduttaa härkää ja lopuks lahtaa sen vähemmän mukavalla tavalla ihmisten hurratessa.) Ensin keskellä areenaa on joku heiluttelemassa kylttiä, jossa on härän tiedot, siis vähän niinku nyrkkeiluotteluissa ”erätauolla”.. Sitten härkä päästetään areenalle ja sitä juoksutetaan ensin ympäriinsä vähän aikaa heiluttelemalla pyyhettä ja juoksemalla seinän taakse äkkiä pakoon. Ilmeisesti härkä on vielä niin virkee, että ne nössöt ei uskalla alkaa painiin sen kanssa. Sit kun härkä on lämmitelly tarpeeks, niin tehdään sitä ihan normaalia eli pannaan härkä-parka puskeen pyyhettä ja ihmettelinkin miten se reppana on niin tyhmä, että menee joka kerta samaan lankaan. Se ei ikinä opi puskeen sitä pyyhkeen heiluttajaa. (Tai eipä sillä kovin pitkästi ookkaan aikaa oppia.) No tätä lystiä kestää muutaman minuutin ajan ja sen jälkeen torvisoittokunta kutsuu paikalle pullukan äijän hevosen (joka on puettu haarniskaan ja silmät on peitetty rätillä ettei se nää mitään, kai pelkäis härkää muuten) selässä, joka tökkii härkää keihäällä selkään, härän tullessa puskeen heppaa.

Keihästä selkään

Sitten ritaripariskunta lähtee pois ja areenalle hyppää seuraavat marakatit joidenkin piikkien kanssa. Ensin härkä kyttää kaukaa ja kun härkä lähtee kipittään kohti aikeissaan puskee ilmat pihalle, niin piikittäjä tekee samoin, lähtee juokseen kohti ja väistää sivulle nopeasti ja samalla lyö piikkinsä härän niskaan. Sama toistuu muutaman kerran.

Pyyhkeen heilutusta

Sen jälkeen paikalle astelee kuhista kuhin, itse suuri ja kunnioitettu herra päämatadori, joka heiluttelee pyyhettään jonkin aikaa, että saa väsytettyä härkää, joka siis valuu verta koko ajan keihäiden ja piikkien takia. Sit, kun härkä on niin väsynyt (kuivunut), eikä jaksa paljo enää puskee, matadori tökkää miekan sen selkään. Vähän aikaa se siinä vielä riehuu metrin pituinen miekka sisuskaluja moikkaamassa ja sit menee ”makaan” ja apulaismatadori tökkää vielä viimesen piston niskaan ;( Se oli siinä! (paitsi toisena vuorossa ollut matadorin reppana, joka ei osannut puukottaa kunnolla, vaan tökki miekalla viis kertaa härkää selkään ennen kun se tipahti) Ja porukka huutaa ja taputtaa innoissaan. Kylläpäs on mahtavaa!

Roskat pois kentältä

Sitten tulee hevosvaljakko hinaan härän raadon pois kentältä ja isoimmat veret lakastaan pois. Ei sitten muuta ku seuraava Toro kehään ja sama homma jatkuu… Niin ja kun raadot hinataan pois, ne viedään ihan käytävien läpi (ja jengi kävelee sit verien ja paskojen päältä suoraan paikkaan, jossa ne pilkotaan heti pihveiks ja paisteiks. Ja sinne pääsi kuka vaan katteleen, kun äijä hakkaa kirveellä rintalastaa auki. Siellä niitä päitä oli ämpäreissä hienossa rivissä. Sit kuningas-matadorin suku on seuraavan kuukauden ähkynä pihveistä. Tää touhu on vähän niinku vissiin sama asia espanjalaisille, kun meille mennä kattoon Hakamettään Ipa Tappara peliä. Hyi helvetti mitä touhua! En itekään oo mikään eläinaktivisti, mutta sen verran kyllä tykkään, että alko ottaan päähän toi meininki. ”Rikkaat menee kattoon, kun pikkuelukoita lahdataan.” Ihan niinku jossain antiikin öö missäs se ny olikaan… Voishan sen härän lopettaa vähän ”mukavamminkin”. Jos se on pakko lopettaa lystin jälkeen, niin eikö olis parempia vaan ampua ilmat pihalle tai jotain vastaavaa. Vai onko se härkä sitten sen takia pakko suolata, ettei se pian olis liian kokenu, kun oppis matadorien metkut ja pystyis puskeen niitä ja taas tarvis pitää uusia monttubileitä tän urheilun takia. Tai tökkis perkele toisiaan niillä keihäillä selkään ja sit koittais tapella vastaan! No joka tapauksessa tulipahan nähtyä taas jotain sellasta, mitä ei Suomessa välttämättä näkis. Ja samalla tietysti tuettua tota koko touhua! En siis yhtään ihmettele, miks tota touhua joku yrittää saada loppuun. Mut sitä kyllä ihmettelen, miten noi matadorit on niin suuria herroja (veikkaan, että Suomessa niitä ei paljo kumarreltais)!
Kyllä tää on hieno lahja espanjalaisilta koko maailmalle! Morjes!

....ja eiku pihviks

siinä on elukat kieli pihalla

elämää v.2

2006-10-01T23:05:00.000+01:00

Hommahan on niin että mikään ei toimi täälä ihan yhtä liukkaasti ku Suomessa, niinku jo varmaan kaikki tietääkin. Nyt kun oon täälä kuukauden verran hengaillu, niin tiedän jo jonkin verran asioista. Aluks kun tulin tänne, niin tuntu että täälä on asiat vähä niinku Suomessakin, mut ei se kyllä ihan niin oo. Kato ny vaikka Jim carreyn hupileffoja dubattuna Espanjaks! Joo, hienoon Eurooppalaiseen tapaan täällä dubataan kaikki, jopa jotkut haastattelut.. Monet asiat askarruttavat mieltäni suuresti ja ihmettelenkin joka kerta uudelleen ja uudelleen espanjalaisten insinöörien hienojakin hienompia saavutuksia. Ensimmäisenä voitais nyt ihmetellä vaikka sitä että täällä lämmitetään käyttövesi kaasupolttimella, joka siis tarkoittaa sitä että kun meet suihkuun niin saat lotrata ensimmäiset 5-10 minuuttia kylmässä vedessä ja heti sen jälkeen seuraavat kolkyt sekunttia helvetin kuumassa ja kun yrität säätää veden lämpöä niin helpostikin arvaa että tolla kaasupolttimella on aika pitkä vasteaika tohon säätöön. Joten vesi on joko kylmää tai kuumaa… Samoin sähköhellat ei ole vielä päässeet tänne asti. Ja sain myös kuulla että tiskiharja on ihan suomalainen keksintö, jota ei käytetä kai missään muualla? Ja baarien vessoissa tarvii toisella kädellä painaa vesihanaa ja pestä vaan toista kättä kerrallaan. Koulussakin opettajat tulee tunneille jos jaksaa ja sekös ottaa päähän, kun vaivautuu ihan turhaan kouluun. No enpä tiedä onko se nyt sit kuitenkaan niin paha. Ja esim. luokkavaihdoista ei turhaan kellekkään ilmotella vaan porukka menee sit väärään luokkaan, eikä edes missään toimistoissa väki tiedä oikeita paikkoja. Vain Espanjassa! Välillä palaa hihat ton mañana meinigin kanssa, kun Suomessa on tottunu, että kaikki tapahtuu niin helposti ja nopeesti. (Paitsi siis omat tekemiseni!)

Monethan sanoo että ruoka täällä olis jotain tosi hyvää verrattuna Suomi-pöperöihin. Ite oon kyllä vahvasti sitä mieltä, että Suomessa on paljon paremmat sapuskat. Noita meren mönkiäisiä täällä syödään tosi paljon, kaupassa en uskalla ees vilkasta sinne osastolle. Onneks kepappia saa täältäkin… Ja myös sitä, että espanjalaiset olis kovin ystävällisiä ja avoimia. Niin no toiset on ja toiset vähemmän. Kyllähän se oli ihan kivaa, kun kolmen päivän tauon jälkeen menin ruokaostoksille lähimarkettiin, niin myyjä kyseli heti että missä oon oikeen ollu kun ei oo näkyny… En olis ikinä uskonu että mulle voi tulla niin kova ikävä ruisleipää ja maitoo! Täällähän ei saa sitten lähellekään ruisleipää mistään, vaan kaikki leivät on patonkia, patonkia ja sellasta valkosta pullahötöö ja maitokin on ihan perseestä. Kyllä ihmiset rapussa aina kovasti sättää, vaikkei oo ikinä edes nähtykään ja hissistä poistuessaan sanoo näkemiin (?Suomessa?). Sitten taas toinen puolikas on samanlaisia persenaamoja kun porukka Suomessa ainakin Toassin kämpissä. (Hymyä en oo kenenkään naamalla ikinä nähnyt, saati sitten mitään keskustelua paria ärhentelyä lukuun ottamatta. No ehkä opiskelu Suomessa on vaan niin rankkaa - ei siis tosiaan oo verrattuna noihin muihin ulkkareihin, jotka on täällä tosissaan opiskelemassa…)

Taloissahan ei todellakaan ole mitään lämmitystä – eikä sitä kesällä tarvikkaan, mutta sit kun talviyössä joskus menee pakkasen puolelle niin millinohuet yksinkertaiset ikkunat päästää melko tehokkaasti meikäläisen hikoilulla tuotetut lämpösäteilyt kadulle. Pussilakanoita ei löydy mistään kaupasta, eikä mulla oo edes vielä peittoo, mut kai se pitää tossa ilmaston viilentyessä hommata, jos meinaa pystyä nukkuun hengityksen höyryytyessa…

Liikenne on aikas erilaista, mihin on Suomessa tottunu. Punasia päin ajetaan huoletta ja kaahataan niin lujaa, kun vaan halutaan. Bussitkin menee milloin haluaa, ja sekös saa välillä hermon tiukalle, kun on menossa yöhön viimesellä bussilla ja sitä ei sit tuukaan. Mutta kaikista hauskinta on parkkeeraaminen täällä. Autot laitetaan parkkiin ihan mihin vaan ja miten päin halutaan. Tosta kun kattoo kadulle, niin autot on parkkeerattu useampaan riviin vierekkäin, joten kun haluaa lähtee liikkeelle, on TÖNÄTTÄVÄ vieressä oleva auto pois. Hauskaa kattella, kun autoja on enemmän, niin porukka joutuu tönään koko riviin autoja… Mutta jengi on kuitenkin niin viisasta, että tajuaa jättää autot vapaalle. Ja parkkeeraaminenhan tapahtuu tietenkin niin, että ajetaan taskussa niin pitkälle että kolahtaa aina! Lisäks autoja parkkeerataan keskelle risteystä ja ryhmityskaistoille.

mopon osat kelpaa

Klubitus on täälläkin melko myöhäistä touhua. Klubit aukee vasta tossa ehkä yhen-kolmen maissa yöllä. Tossa pari päivää sitten kun mentiin muutaman espanjalaisen himabileistä klubille noin kolmen aikoihin, niin paikalla oli sopiva määrä poppoota. Seuraavan tunnin aikana paikka täytty taas niin täyteen, ettei liikkuminen saati sitten upeiden tanssiliikkeiden suorittaminen ollut enää kovin helppoa. Siinä viiden-kuuden maissa kun poistuttiin ulos vähän haukkaamaan happee, niin ihmeteltiin kun ulkona oli karsee jono, ja heti sen jälkeen päätettiin ettei sisään enää kannata ahtautua… Espanjalaiset näyttää käyvän muutenkin ulkona paljon enemmän kun suomalaiset. Joka ilta on kova meininki baareissa ym ja paljon porukkaa ihan vetämässä tapaksia ja tapaamassa kavereita.

täällä varastellaan pyöriä

Kaikissa baareissa maksetaan lasku vasta lähtiessä (paitsi klubit) ja monissa tapasmestoissa maksetaan oman tunnon mukaan siitä mitä ollaan tiskiltä haettu. Yhdessäkin juottolassa viinahyllyt on sijoitettu pöytien taakse joten siitä voi ottaa mitä haluaa. Ei toimi suomalaisten juoppojen keskuudessa. Ajattelinkin, että espanjalaiset on melko rehellistä porukkaa. Ehkä em. asioissa, mutta jokainen mankeli ja skootteri pöllitään täälä varmaan viikon välein, vaikka ne on kahdella tai kolmella lukolla kiinni lyhtypylväässä ja jos niitä ei saada kokonaan mukaan, otetaan kaikki irtilähtevät osat.

Että sellasta meininki täälläpäin. Tossa nyt noita, vaikka ihmettelemisen arvosia asioita kyllä vois luetella aikas liudan vielä. Hienosti sujuu elämä täälä!

Eivissa! 15-18.9

2006-09-19T23:58:00.001+01:00

Island of fagerströms... Saari, joka ei koskaan nuku. Vuorokauden jokaiselle tunnille on jotain ohjelmaa, illalla on normaalisti (suomalaiselle) auki baarit, pubit, klubit aukee keskiyön aikoihin ja menee kiinni joskus aamulla. Toiset klubit esim. sunnuntait Spacessa… aukee kahdeksalta aamulla ja menee kiinni kuudelta seuraavana aamuna…

Kaikenlisäks se on ihan hieno paikka

Ibiza ei sinänsä ole mikään ihanne lomapaikka sellaisille, jotka eivät tykkää bilettämisestä, koska niille ei ole tarjolla mitään ihmeellistä, eikä ainakaan mitään halpaa. Bilettäjille Ibiza onkin aikasmoinen paratiisi, koska huippukemuja on joka päivä ympäri vuorokauden. Kauhee paukutus kuului joka radiosta joka paikassa, nauratti vähän kun ruokakaupassakin oli meininki melkein kun jossain klubilla... Reissuajankohta oli vallan mainio, koska saari on vaipumassa pikku hiljaa talviunilla, joka klubilla oli kauden päätösbileitä ja meininki oli sen mukaista... Vaikka saari on tosi pieni, siellä on paljon todella isoja klubeja, jotka vetää ihmisiä sisäänsä tuhannesta viiteen! ja on joka päivä täynnä! Plus tietysti kaikki pikkupubit ja baarit ja muut mestat.

No millään kovin pienellä budjetilla reissuun ei kannata lähteä. Vaikka suurin piirtein tiesin jo ennen matkaa hintatason, en voinut kun ’nauraa’ maksaessani ensimmäisenä iltana Pachaan 60€ sisään, heti sen jälkeen testaamaan juomatarjontaa… Red bull vodka 15€ ja bisse/vesi vain 10€. Ei siis tarvi kun mennä klubille, ostaa viis bissee ja taksilla kämpille niin rahaa menny jo 120€!. Eihän siellä kellään oo varaa juoda, eikä siellä porukka juo ihan siinä määrin kuin Suomessa, täällä ihmiset vetääkin ihan kaikkee muuta…

Laivalla siis tultiin Ibizalle. Ei nyt ihan samaa tasoo kun ruotsin laivat siellä pohjolassa, mutta hyvin kelpasi. Siellä korkattiin muutama viinapullo ja juotettiin pari helvetin ärsyttävää espanjalaisteiniä känniin, tai tarkoitus oli saada ne vaikenemaan sammumalla…
Päästiin perille Ibizalle (siis Ibiza, eikä Sant Antonio, joka on pikkubrittikaupunki) joskus, en muista monelta… Uuh sunny Ibiza! = heti kun noustiin laivasta, alkoi ihan hirvee rankkasade ja ukonilma. No ei se onneks ollu kun nopeesti ohimenevä kuuro ja oltiin me siihen jo ehditty valmistautumaan katsellessa salamointia laivasta. Sit yritettiin ettiä mahd nopeasti hostelli, josta oltiin varattu majoitus. No eihän me sitä mistään löydetty, eikä kukaa tienny siitä mitää. Soiteltiin… ja sit joku jätkä tuli hakeen meidät, oli vähän vihanen kun oli odottanu meitä jo päivä 11 asti ja halus mennä bileisiin... Hostelli olikin sen oma kämppä, josta se vuokraa huoneita reissaajille. Hyvä bisnes. Heitettiin kamat huoneisiin ja lähettiin heti meneen. Otettiin pimee taxi, joka heitti meidät perille (matkaa oli ehkä kilsa) mukavasti tuplahinnalla taxiin verrattuna. Päästiin Pachaan sisään joskus kolmen aikoihin, enää ei tarvinnu jonottaa juuri yhtään. Paikka oli täynnä! Sovittiin jätkien kansa, että ei sit eksytä ja pysytään porukassa. Kolme minuuttia ja jengi oli kahtia, eihän ton kokosissa paikoissa oo mitään mahkuja löytää kavereita enää sen jälkeen, varsinkaan kun ei kellään ollu puhelimia mukana. No Samihan oli niin naamoissa, että lähti tunnin jälkeen meneen. Ei se mitään kun liputkin oli niin halvat…. No kuinka hyvät saumat on löytää siinä kunnossa takasin hostelliin, jota edes paikalliset ei tiedä? Varsinkaan kun ei ole mukana puhelinta, rahaa, karttaa tai edes hostellin osoitetta tai nimeä ja kaiken lisäks oltiin just tultu saarelle, joten ei mitään tietoa mistään. Aika huonot! Sämby oli näytelly hostellin avaimia, joissa siis ei lukenu mitään ja kyselly ihmisiltä että missäköhän mahtais asua… Pari italialaistyttöö oli auttanu muutaman tunnin ajan etsiin hostellia ja niin Sami olikin heti meitä ennen perillä. Oltiin tappiin bileissä johkin kahdeksaan asti, sen jälkeen eksyttiin, sit löydettiin taxi ja mentiin aamupalan kautta hostellille. Eli aikas tovin oli Sami sitä ettinyt… Sinänsä Pacha oli pienoinen pettymys, porukkaa oli niin tiiviissä, että liikkuminen oli tosi vaikeeta. Ja kaiken lisäks joka toinen äijä oli korkokenkä-transu-puppelipoika ja meikäläinen perussuomalaisjuntti ei oikeen oo sellaseen tottunu, eikä paikka muutenkaan ollut mikään maata järisyttävän ihqu.

Päivät loikoiltiin biitsillä ja tsiigailtiin nakuja….no äijiä tietysti. Koska öitä ei täällä nukkumiseen oo varaa tuhlata, piti ottaa rantapäikkärit. Ja kalliissa reissussa piti kuluttaa kaikki aika hienojen paikkojen ja klubien tsekkaamiseen. Siiis vedettiin ihan koko rahan edestä.

Lauantain mentiin sit Amnesiaan, joka oli Pachaan verrattuna ihan hieno? Saatiin meidän ’hostellin’ jäbältä liput parilla kympillä, joka siis on täällä tosi halpaa! Jonoo oli ’aika’ paljon, mutta meidän lipuilla päästiin onneksi jonon ohikin vielä… Ilmastointi pelas niiin hyvin ettei tupaten täyteen ahdetussa klubissa muutaman tuhannen reivaajan kanssa tullut edes kunnolla kuuma. Tai sit kun tuli hiki niin kuvioihin astu hienoin jäähdytysvempele, mitä oon ikinä nähny: katosta tuli vähä niinku savukoneen savua, mutta se oli helvetin kylmää ja tuli ku tykin suusta… Porukka meni ihan pähkinöiks aina kun ne savut tuli. Kaikin puolin Amnesia oli hieno paikka, en nyt jaksa kauheesti alkaa hehkuttaan… Kattokaa netistä. Tai menkää kokeileen.

Sunnuntaina sit piti mennä Amnesiaan vaahtobileisiin, Spaceen tai Edeniin, kaikkiin oli liput viiskybää. Päätettiin kuitenkin mennä tsekkaan, millanen se San Antonio on ja lähettiin jo illalla hyvissä ajoin Sant Antonioon. Käytiin siinä parissa pubissa ja tehtiin tuttavuutta muutaman britin kans. Sit suunniteltiin lähtöä Edeniin, mutta jostain kumman syystä käytiin muutamissa pubeissa lisää ja kello olikin jo sen verta että mentiin ei Edeniin vaan johonkin toiseen paikkaan… Sit aamulla oltiinkin jo kahdentoista maissa back in da hostel ja piti lähtee meneen. No tulipas taas biletettyä ja tosi hassua oli. Maanantai oli varsin väsynyt päivä, silloin tuli oltua aikas horroksessa koko päivä. Eihän tossa ollukaan ihan kauheesti nukuttu parina viime yönä

Näkymät hostellin katolta

Että semmonen reissu oli se. Hyviä tipsejä Ibizan reissulle: 1. Paljon rahaa mukaan! 2. Paljon bilemieltä. Tosin ei ihan kaikkialla oo ihan niin kallista. Esim. San Antonion brittipubit oli ihan normihintaisia suomipojalle. Pint redbullvodkaa 5€ ja iso kannu 15€, jossa yllyttämisen jälkeen red bullia niin vähän että just ja just vähän väriä näki. Se paukku onneks putos lattialle… Kovin usein ei viitti tollasia reissuja tehdä, ellei voita lotossa. No kyllä sit keväällä taas täytyy käydä kauden avajaispippaloinneissa. Kaikin puolin kiva paikka, aikaa oli vaan niin vähän, ettei ehtiny paljo tutustuun, kun pariin biitsiin ja muutamaan klubiin. Tosin paikkakin on niin pieni, ettei siellä ihan hirveen moneks viikoks nähtävää riitäkään. Kuitenkin voin suositella kaikille (paitsi ehkä porukoille), jotka haluavat nähdä vähän villimpää yöelämää, mihin Suomessa on tottunut. Ja siis kyllä toi nyt sellanen paikka on, että jokaisen on se joskus nähtävä! Kuvia voin laittaa sit joskus, kun jaksan. Vai otinkohan niitä edes yhtään….

elämää....

2006-09-13T21:55:00.000+01:00

Valencian vartiotorni

Just kun aloin kuvitella, ettei tää seutu nyt ihan niin kamalaa gettohuudia olekaan, niin matkan varrella koululla käymään näin tien vieressä olevassa piikkilanka-aidalla aidatussa aitauksessa kytät jututtamassa jotain juoppoja, jotka siis asuu siellä pienessä puskassa, missä niillä on yks patja ja iso pahvilaatikko kattona!!! Mahtoivatkos possut tuoda sinne puhtaita neuloja vai keräämässä huudiveroja… Kuitenkin kohdalla ollessani kun poliisit oli menossa jo autoonsa, niin siellähän ne reppanat jo tööttäs innoissaan piikkiä hihaan…

Kädet ristissä

Muutenkin espanjalaisessa kulttuurissa ei juoda kännejä ehkä ihan yhtä paljon kun suomalaisessa, mutta senkin edestä täällä pajauttaa kaikki tutti-iästä päässeet koko ajan ja joka päivä ja joka paikassa. Aikas ’oudolta’ näyttää suomalaisen silmissä.
Mutta fiilis on kuitenkin oikein turvallinen, koska saatiin lisää suomalaisjoukkoja tänne geton sydämeen La cadenaan eli siis Valencian Tesomalle, sillä ystävämme Rami muutti juurikin viereiseen taloon.

Vähän on vielä pihalla noitten siestojen takia, kun yhtäkkiä meneekin kaupat kiinni keskellä päivää. Itehän olen tässä ollut vähän pidemmällä siestalla jo pari viikkoa ja vielä pitäis jaksaa siestailla muutamia päiviä, kunnes koulu alkaa… Mutta eipä tässä sen suurempia kultturishokkeja oo vielä koettu.

Ciudad de las artes y las ciencias, ihan OK näkönen mökki

No kouluun piti mennä hakeen opiskelijakortti, joka piti olla valmis noudettavaksi. Niivvarmaa! Ei ollut. Sitten ihan kyselin kaikista muistakin asioista ja ilmeni, ettei mua ollut vieläkään edes hyväksytty koko kouluun, koska tällä koululla ja meidän koululla oli ollut pikku kärhämää! No pikku tappelun jälkeen kuitenkin nyt vihdoin olen hyväksytty, jippii. Täällä Espanjassa kaikki tapahtuu vähän milloin sattuu tai jaksaa jos edes tapahtuu, eli jos ei tänään niin ehkä ens kuussa (sopii ihan hyvin meikäläiselle)… Kursseillekin pitää ilmoittautua vielä toiseen ja varmaan kolmanteenkin kertaan, mutta siinäkin on pikku ongelmia, kun ei ne oo saanu vielä edes niitä nettisivuja valmiiks… Kuitenkin ihan hyvin täällä on pärjänny meikäläisenkin sanavarastolla. Tärkeimmät sanat on si, no, una cerveza por favor, gracias, donde está ja no comprendo. Enempää ei oikeestaan tarvi välttämättä osatakaan. Englantia ei siis puhu oikeestaan kukaan täällä.

JJep, biletetty on vallan mahdottomasti, tosin ei ihan joka kerta oo kännejä (kauheita) vedetty. Yöelämää ollaan tutkailtu lähes joka päivä ja kivaltahan se näyttää. Oon siis pyöriskelly noiden sakujen ja niiden koulukavereiden kanssa, koska meidän koulu alkaa vasta joskus tulevaisuudessa enkä siksi tunne yhtään meidän koululaista ja niitten muitten erikoiskoulu on alkanut jo tän kuun alussa.

Biitsiltä

Kun tässä ollaan kerran niin letkeitä loma-aikoja vietetty niin viikonlopuks ajateltiinkin lähteä tonne Ibizan saarelle ihan rentoutumaan ja katteleen vaikka, miten brittiläiset känniääliöt örveltää...
Ja sitähän me emme tee!

Valenciassa...

2006-09-06T17:45:00.000+01:00

Perjantaina 1.9 saavuin junalla myöhään Valenciaan. Menin hostelliin yöksi ja heti aamulla herättyäni lähdin käymään yliopistolla. Lauantaina ei tietenkään ollut mitkään toimistot auki, joten päätin lähteä pois ja palata maanantaina uudestaan. Jäin katselemaan asuntoilmoituksia ja siihen tuli espanjalaissetä Jaime kyseleen olenko opiskelija ja tarvitsenko asuntoa. No jep jep… Äijällä oli vuokralla kämppä kymmenen minuutin kävelymatkan päästä koulua ja parin sadan metrin päästä rantaa! Menimme katsomaan sitä ja pääatin sitten muuttaa siihen. No seutuhan ei sinänsä ole mikään ihan paras mahdollinen: vähän niin kuin joku Valencian Hervanta tai Tesoma… Gettohuudi ulkona keskustasta.
Jaime tuli sitten auttamaan kamojeni roudaamista hostellilta. Niin sitten sain kämpän!
Aluksi vähän kyllä ihmetytti kun siellä ei vielä asunut ketään muuta. Mutta olinhan niin aikaisessa vaiheessa liikenteessäkin että suurin osa vaihtareista ei ollut vielä tullut kaupunkiin. Kai?

Tämä don-Jaime on kyllä ehkä oudoimmasta päästä tapaamistani ihmisistä ikinä: kovasti ihmetytti, kun telkkarin kaukosäätimeen piti laittaa kaukosäätimiä varten tehty erikoissuoja ja kun sekään ei riittänyt niin lisäksi kaukosäätimen päälle piti vetää kelmua lisäsuojaksi!?!

Sunnuntaina sain sitten ensimmäisen kämppiksen: saksalaisen jipii.. Maanantaina käväisin koululla jossain kaikille vaihtareille järjestettävässä infotilaisuudessa, mutten ehtinyt mennä oman laitokseni infotilaisuuteen. Kun tulin takaisin kämpille, olinkin saanut lisää kämppiksiä: kaksi saksalaista lisää plus yhden suomalaisen… Uuh.. kaljaa ja makkaraa...

No vielä ei ainakaan oo tullut koulupaikan suhteen onkelmia

7.9.2006
Kuumuutta piisaa ainakin ihan riittävästi. Sellasta kolmeekymppiä on ollu joka päivä. Mehut lähtee aika nopeesti, jos yrittää vähänkin sykkiä.
Nyt tulin just biitsiltä viettämästä krapula-päiväunia, kunnes huomasinkin että piruvie netti toimii ja pääsen kirjoitteleen tänne.

Barcelona 26.8-31.8

2006-09-06T17:36:00.000+01:00

26.8 Saavuimme (minä + Eepi ja Sami) myöhään Barcelonaan ja menimme Saint Jordi hostelliin. Ensimmäisenä iltana ei jaksettu kun käydä vähän hakemassa iltapalaa, joka sekin osoittautui mahdottoman vaikeaksi…

Hostellilta

Käytiin myös Barcelonan futiskentällä ja futismuseossa, jossa oli kuva Suomalaisesta pallopelistä

Parina seuraavana iltana käytiinkin sitten oikeen kunnolla tsekkaamassa miltä Barcelonan yö näyttää. Tosi hyvältä!!! Ensin oltiin aika hienossa rantabaarissa, jossa sai tehdä omia tikkareita sun muuta… Ja pääsi rannalle vähän huilaileen… Ihan kun OC:ssa. Baarista lähdettyämme kohdaattiin Eepin kanssa ensimmäinen taskuvaras, joka osoittautui Euroopan surkeimmaksi. Ei saanu kahdelta känniläiseltä pöllittyä mitään, kylläpäs nauratti. No harjotus tekee mestarin... Viimeisenä iltana oltiin samalla seudulla, mutta eri mestassa. Se oli sellainen monen baarin yhdistelmä-kompleksi-keskus, muttei vetänyt vertoja rantaklubille. No iltahan venähti aika pitkäks, kun piti vaan vähän käydä vilkasemassa ulos, koska huoneet oli luovutettava jo kymmeneltä aamulla. Päästiin hostellille takasin joskus ehkä tuntia ennen, ja pakattiin äkkiä kaikki kamat ja mentiin sohvalle nukkuun pariks tunniks. Kahdentoista maissa lähettiin juna-asemalle, mutten saanut kun vaste viiden junaan lipun kohti Valenciaa. Siinä sitten meidän kolmen matkakumppaneiden kopla joutui eri teille ja alkoi yksinäinen ja orpo taival kohti suurta ja tuntematonta Valenciaa. Aika kului mainiosti nokosia vetämällä junassa ja juna -asemalla.

Läksiäiset 25.8

2006-08-28T22:33:00.000+01:00

Noniin, olipas saunassa melko lämmin, kiitos siitä Mikolle löylyä ritti! Järjestelyt tapahtuivat totuttuun tapaan viimetipassa, mutta isommilta epäonnistumisilta vältyttiin kai. Boolikin meni yllättävän hyvin alas (ja päähänkin), siitä piti huolen kaikkien janoisten sankarimme boolimaisteri-Tapsa. Kinkerit sujuivat kaikin puolin tosi hienosti, siittä kiitokset kaikille osanottajille!

Huomenna sit olis lähtö pois koto-Suomesta. Ensin mennään katsastaan ja laittaan Barcelona ylösalaisin ja sit suuntaan kohti Valenciaa ja katotaan miten käy UPV:n kans....